Siirry suoraan sisältöön
YLE
Uutiset Ohjelmaopas Digitv.fi Radio Palaute
|YLE| Kulttuuri
Ilmianna fraasirikolliset!
Blogit: Elokuva
Blogit: Kirjallisuus
Blogit: Taide
 
Kinokone
Lähetä kortti
Palaute
 
YLE Musiikki
 
Elokuvat, YLE
Elokuvat, YLE TV1
Elokuvat, YLE TV2
Elokuvat, YLE Teema
Filmtid
Kulttuuri, YLE Radio 1
Kulttuuri, YLE Radio Suomi
Kulttuuridokumentit, YLE Teema
Kulttuuriuutiset, YLE Radio 1
Kulttuuriuutiset, YLE24
Kinokone

Liisa Helminen: Lastenelokuva puhuttelee kaiken ikäisiä


Maarit Piippo 1.3.2005

Hyvä lastenelokuva toimii monilla tasoilla. Eikä onnellisen lopun tarvitse olla aina ennalta arvattava - tärkeintä on tarjota eväät selviytymiseen.


Lastenelokuvassa moraalilla ja kasvatuksellisella sanomalla on pitkä perinne. Toisaalta lapset kaipaavat viihdettä ja tunne-elämyksiä siinä kuin aikuisetkin. Onnellisen lopun vaade on vahvana tässä lajityypissä – herkästi tuntevia ja elämää opettelevia ei ole syytä masentaa toivottomilta vaikuttavien loppuratkaisujen kautta.

Monista lastenelokuvistaan kiitetty ja palkittu ohjaaja Liisa Helminen paljastaa reseptinsä: hyvään lastenelokuvaan tarvitaan jotain lapsille, jotain aikuisille sekä jotain ihan uutta. Usein suosituista lastenelokuvista löytyy aineksia monenikäisille, kun sama asia voi toimia eri tasoilla sekä lapsille että aikuisille. Tarpeellista olisi myös vastata lasten luontaiseen haluun oppia uutta.

Helmisen reseptiin kuuluu vielä ripaus fantasiaa ja huumoria sekä loppuratkaisu, joka tarjoaa selviytymiskeinon henkilöiden tilanteisiin.

- Vaikeitakin asioita voi käsitellä lastenelokuvassa, mutta tarinasta ei saisi jäädä ahdistavaa tunnetta, Liisa Helminen määrittelee.


Onnellista, muttei siirappimaisesti



Pohjoismaisilla elokuvilla on tapana erottautua amerikkalaisen elokuvatyylin standardeista. Helmisen toisen pitkän lastenelokuvan, Pelikaanimiehen loppu on tästä esimerkki: ihmisen vaatteissa seikkailleen pelikaanin ja Emil-pojan tiet eroavat. Kun pelikaanimies päättää palata takaisin lintujen maailmaan, jää Emil haikeiden jäähyväisten jälkeen yksin. Mutta elokuva näyttää, että elämä jatkuu: tulee seuraava kesä ja uusia ystäviä. Tärkeintä on kokemus ja muisto antoisasta ystävyydestä.

- Olisi ollut ennalta arvattavaa ja ongelmatonta, jos pelikaanimiehen ja Emilin ystävyys jatkuisi loputtomiin. Minulle onnellinen loppu tarkoittaa pikemminkin sitä, että katsoja saa kokonaisuudesta tyydytyksen tunteen. Tunteet puhdistetaan, mutta ei siirappimaisesti.

Useita lasten animaatioitakin ohjannut ja tuottanut Liisa Helminen kokee, että on tärkeää tarjota lapsille myös aitoja ihmishahmoja vertailu- ja samaistumiskohteiksi.

- Pelikaanimiehen saama palaute kertoo, että näyttelijöiden ilmaisu voi mennä syvemmälle kuin piirrettyjen hahmojen. Ihmisen kasvot ilmaisevat niin paljon.


Ilmaisua ei voi pakottaa



Sopivien lapsinäyttelijöiden löytyminen on haaste. Pelikaanimiehen kahteen lapsipäärooliin ilmoittautui lähes 500 hakijaa, joista koekuvattiin noin sata lasta. Ohjaajalla oli kova työ selvittää, ketkä monista lahjakkaista lapsista olivat temperamentiltaan ja olemukseltaan sopivimmat rooleihin.

Mietittävä oli myös lapsinäyttelijöiltä vaadittavaa kestävyyttä: Emilin rooliin valitulla 11-vuotiaalla Roni Haarakankaalla oli 43 kuvauspäivää, kun pelikaanimiestä esittävällä ammattinäyttelijä Kari Ketosella 41. Jännitystä valintoihin aiheuttaa myös se, että lapsinäyttelijä saattaa kasvaa ja muuttua paljonkin koekuvauksista siihen, kun varsinainen elokuvanteko viimein alkaa.

Liisa Helminen halusi vaativista kuvaustilanteista mahdollisimman helppoja lapsinäyttelijöilleen, ja hän pyysi koko henkilökuntaa pitämään yllä hyvää tunnelmaa kiireistenkin aikataulujen keskellä. Erimielisyyksien ruotimista lasten kuullen vältettiin, samoin turhaa puhumista, jotta keskittymisrauha säilyisi.

Parasta ilmaisua ei saada aikaan pakottamalla, vaan hyvä ohjaaja saa lapsen itse tuottamaan eri tunnetilat.

- Halusin lasten voivan vaikuttaa kohtauksiin ja olevan tilanteissa täysillä mukana. Sen ansioista saimme taltioitua filmille joitain todella hienoja hetkiä, joita ei voi tekemällä tehdä.

Kinokoneen artikkelit

Näkökulmia lasten- ja nuortenelokuvaan
Mikä Kinokone on ja miten se toimii?

Elokuvaa olohuoneissa ja koululuokissa

Outi Freese: Elokuvakasvatusta koteihin
Lasten- ja nuortenelokuvia tarvitaan lisää
Outi Freesen lasten- ja nuortenelokuvien suosikit

Mitä elokuvien ikärajat kertovat?

Minna Mäkelä: Elokuvien ikärajat haltuun
Vanhempien valvontaa tarvitaan
Ikärajat näkyvät televisiossakin

Lastenelokuva tuotteena

Annikka Suoninen: Oheistuotteilla lastenhuoneisiin
Markkinoiden armoilta kuningaskuluttajaksi
Suosituksia ja varoituksia oheistuotteista
Oheistuotesuosikkeja vuosien varrelta

Miten lastenelokuvia tehdään?

Liisa Helminen: Lastenelokuva puhuttelee kaiken ikäisiä
Valintana lastenleffa

Miten nuortenelokuvia tehdään?

Kaija Juurikkala: Vuorovaikutuksella kosketus nuorten maailmaan
Lähtökohtana nuori itse
Kaija Juurikkalan lasten- ja nuortenelokuvien suosikit

Lastenelokuvan sankarina

Katriina Tavi: Lapsinäyttelijä ja elokuvafani
Kun elokuvan lumo säilyy
Katriina Tavin elokuvasuosikit

Nuortenelokuvan sankarina

Arttu Kapulainen: Nuortenelokuva on aitoustesti
Huono leffa kuin myrkkyä
Arttu Kapulaisen nuortenelokuvasuosikit
Lähetä linkki
Yleisradio ei vastaa ulkopuolisten linkkien sisällöstä.
Yleisradio OY | Käyntiosoite: Radiokatu 5 Helsinki | Puh: +358 9 14801 fax: +358 9 1480 3215 | etunimi.sukunimi@yle.fi