Yhteiskunta säästäisi lisäämällä ravitsemuspalveluita
1.4.2005 Finfood/Elina Latvala
Useiden selvitysten ja laskelmien mukaan ravitsemuspalveluita lisäämällä yhteiskunnassa voitaisiin säästää huomattavia summia, todettiin Agronomiliiton valtuuston seminaarissa.
Säästöjä kertyisi yksilölle ja yhteiskunnalle lääkekulujen laskiessa, sairaspäivien vähentyessä ja hyvinvoinnin lisääntyessä. Ravitsemushoidolla voidaan ehkäistä monia sairauksia, joiden hoito maksaa yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin niiden ehkäisy.
Jos vastasairastuneiden tyypin 2 diabeetikoiden lääkehoidon aloittamista saataisiin ravitsemushoidolla lykättyä vuoden, saavutettaisiin kymmenen vuoden kuluessa 14 miljoonan euron nettosäästö. Näin kertoi seminaarissa Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen kehittämispäällikkö Anne Kihlman-Kitinoja.
Ravitsemushoidon lisäämiseksi ja siten sairauksien hoidosta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää lisätä ravitsemusterapeuttien palkkaamista kunnissa, seminaarissa todettiin. Myös valtiovallan tulisi osaltaan edesauttaa ravitsemuspalvelujen nykyistä tehokkaampaa käyttöönottoa. Agronomiliitossa mietitäänkin jälleen keinoja, miten yksityisten ravitsemusterapeuttien palvelut saataisiin Kela-korvauksen piiriin.
Tällä hetkellä yhtä ravitsemusterapeuttia kohden on peräti 200 000 asukasta tavoitteen ollessa ainakin yksi terapeutti 30 000 asukasta kohden. Kihlman-Kitinoja kertoi, että yli kolme miljoonaa suomalaista asuu tällä hetkellä ravitsemusterapeuttien palvelujen tavoittamattomissa.
Ravintoterapeutti ei ole ravitsemusterapeutti
Kihlman-Kitinoja muistuttaa, että ravitsemusterapeutti on aivan eri asia kuin ravintoterapeutti. Laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyyden saa opiskelemalla Kuopion yliopistossa kliinisestä ravitsemustieteestä maisterin tutkinnon. Laillistetun ravitsemusterapeutin tuntee myös siitä, että hänet on rekisteröity Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Ravintoterapeutiksi itseään voi kutsua periaatteessa kuka tahansa.
