Maaria Koskiluoma ei ole työssään lähtenyt ajatukses-
ta, että Jotuni kuvaisi Huojuvassa talossa omaa avio-
liittoaan. "Legendan muodostus alkaa heti ihmisen
kuoltua. Jotuni kuoli 1942, eikä ole enää ihmisiä ker-
tomassa, miten asiat Jotunin avioliitossa olivat", Maaria Koskiluoma
sanoi dramatiosoinnin valmistumisen aikaan.

Lappeenrannan kaupunginteatteriin Huojuvaa taloa sovittaessaan Kos-
kiluoma innostui sen sijaan kriitikko Anna-Mari Sarajaksen esittämästä
ajatuksesta, ettei tässä kuvattaisikaan pääsääntöisesti avioliittoa, vaan
ennemminkin hyvän ja pahan taistelua ihmisessä. Huojuvan talon Lean
päämäärä, hyvyyden tavoittelu, muuttuu hänen tahtomattaan pahuu-
den palvelemiseksi. Olisiko Lean kohtalo ollut toisenlainen toisenlais-
ten valintojen kautta? Jos hän olisi noussut vastarintaan Siirin lailla,
mitä olisi tapahtunut?

Lappeenrannan esityksessä 1983 romaanin ja näytelmän väliin jäi pie-
nin yhteinen jaettava. Liki viisisataasivuisen romaanin kerrottava pu-
ristettiin 2,5 tuntiin. Televisiossa oli käytettävissä kuutisen tuntia, josta
seurasi, että ihmiskuvausta on sarjassa enemmän. Televisiokäsikirjoi-
tus oli ammattitaidollinen haaste, Maaria Koskiluoma sanoi työstään
Huojuvan talon parissa.

Eija-Elina Bergholm aloitti ohjaajauransa TV2:ssa 1978
Eeva Tikan romaaniin perustuvalla Tunturisudella.
1980 hän ohjasi Palavan suden, Arja Tiaisen runoista
kootun monologin nöyryyttävästä rakkaudesta ja nai-
sen yrityksestä löytää uusi näkökulma elämään. Lulu sävähdytti katso-
jia 1982. Se oli varietee tanssijattaresta, joka avioliittojensa kautta ko-
hoaa kadulta seurapiirien huipulle. 1983 hän ohjasi Juhannustanssit.
Rakel Liehun romaaniin pohjautuvasta Punaisesta ruukusta (1987) Eija-
Elina palkittiin valtionpalkinnolla. Huojuvaa taloa edelsi Sillanpään ro-
maaniin perustuva Hiltu ja Ragnar (1988). 1990-luvulla Eija-Elina Berg-
holm on ohjannut Seppo Parkkisen alkuperäiskäsikirjoitukseen perus-
tuvan TV-elokuvan Niin korkea taivas, Brecht/Weillin oopperan Maha-
gonny (1994) ja paljon kohua herättäneen romanikuvauksen Tumma ja
hehkuva veri (1998). Bergholm on ollut 90-luvulla tuttu vieras myös te-
atterin puolella ja radioteatterissa.

Huojuvan talon tv-sarjassa sekä mies- että naiskuvat ovat erilaiset kuin
Lappeenrannassa 1983 nähdyssä teatteriversiossa. Lea on näyttämöllä
taistelevampi, tässä passiivisempi. Viime vuodet on käyty keskustelua
naisen asemasta. On aika voida käsitellä myös naisen pimeitä puolia,
Eija-Elina Bergholm sanoo. Huojuvan talon tärkeitä kysymyksiä on, mi-
ten pitkälle ihminen pystyy hallitsemaan elämäänsä ja missä määrin
hän on biologiansa ja yhteisönsä panttivanki. Lealle ja Lean kaltaisil-
le pienet onnen hetket riittävät antamaan voimia uusien kärsimysten ja
nöyryytysten kestämiseen. Lean sisar, Toini, puolestaan elää itselleen.
Hänestä saa pitää tai sitten ei.

Mitä Jotunin omiin kokemuksiin tulee, ne ovat läsnä niin Eerossa kuin
Leassakin. Jokainen taiteilijahan käyttää omaa elämänkokemustaan
töittensä materiaalina. Toisaalta tiedetään, että Viljo Tarkiainen saat-
toi viettää aikaansa kaupungissa lasten kanssa Maria Jotunin tehdessä
kirjoitustyötä maaseudun hiljaisuudessa, ohjaaja Bergholm toteaa.

Kuva on aina käsikirjoituksen sisällä, joten lavastus ei
ole siinä mielessä keksimistä. Ainoat turvalliset paikat
Markkujen kodissa, käsikirjoituksen mukaan, ovat kylp-
päri ja WC. Missä tahansa liikutaankin, liike näkyy
kaikkialle asuntoon, lavastaja kertoo. Vanhojen tavaroitten kauppoihin
oli lavastusta suunniteltaessa usein asiaa. Taloon mahtui kaikenlaista
tavaraa ja paljon. Ja kun Huojuvan talon yllä leijui kasvava perheen si-
säinen ja ulkoinen fasismin nousun uhka, myös lavastuksen tuli muut-
tua yhä vain kalseammaksi ja kovemmaksi. Uhka heijastuu tapeteissa,
huonekaluissa, kuvioissa ja väreissä, valottaa Juhani Pirskanen Huoju-
van talon lavastajan näkökulmaa.

Huojuvassa talossa pitäydyimme tuoksuissa, tunnelmis-
sa ja värimaailmassa. Alun vaaleat ja heleät värit muut-
tuivat uhkaavan lopun lähetessä tummiksi ja synkiksi.
Tunnelmaan perustuva vaatteiden värjäys häivytti toi-
veet ja unelmat Leankin vaatimattomassa vaatevarastossa, Salme Lah-
tinen kertoo.

Kauno Peltola on kuvannut Eija-Elinan kanssa useita
tv-töitä. Hänet palkittiin Punaisen ruukun kuvauksesta
Kultaisella Prahalla 1988. Tieto harvinaislaatuisesta
palkinnosta saavutti Peltolan Huojuvan talon kuvaus-
paikalta. Kuvaajan työn keskeisin lähtökohta Huojuvassa talossa on
tyylitellä kuvallisesti ja valollisesti. Ilmaisutavan siirtäminen studio-
olosuhteisiin niin, että kaikki vaikuttaa kuvaruuduissamme luonnolli-
selta, oli Kauno Peltolan mukaan kuvaajan työn keskeisin lähtökohta.
Mikäli jouduimme valitsemaan valon logiikan ja tunnelman välillä,
tunnelma voitti!

Rauno Haikonen suunnitteli myös Punaisen ruukun
sekä Hiltun ja Ragnarin äänimaailman. Luonnollisuu-
den tavoittelu korostuu myös äänen suunnittelussa.
Pyrkimys oli päästä pois studiomaisuudesta, luoda
äänimaisema, tuntu, että Huojuvassa talossa asuu muitakin ihmisiä ja
että ulkona liikutaan. Vuodenaikojen ja vuosien vaihteluitten oli kuu-
luttava myös äänimaisemassa, Rauno Haikonen kertoo.