|
Jääkärin morsian (1938)
------------------------------------------------------- Juonesta Elokuva alkaa Tuckumin asemalta Baltiassa syksyllä 1916. Saksan 27. Kuninkaallinen Jääkäripataljoona on palaamassa rintamalta Libauhun. Jääkärikorpraali Martti Kari ihastuu Iiiviläiseen tanssijattareen Sabinaan, joka on matkalla vaikutusvaltaisen suojelijansa paroni Lichtensteinin seurassa. Kun jääkäri Mikko yrittää estää paronin pääsyn sotilasjunaan, paroni loukkaa jääkäreitä, Martti lyö hänet maahan ja saa rangaistuksesksi kahden viikon arestin. Libaussa paroni vie Sabinan rakastajattarensa Sonja Strandin, ravintola Kultaisen ankkurin omistajan luo. Sonja on mustasukkainen, mutta ottaa Sabinan vastaan ystävällisesti ja antaa hänelle työtä tanssijattarena. Kasarmilla jääkäri Kalpa saa kirjeen Suomesta ja lukiessaan sorron yhä jatkuvan muistelee, miten hän joutui lähtemään maasta osallistuttuaan aktivistien toimintaan. Martti kärsii rangaistustaan kasarmin putkassa ja laulaa haikeasti jääkäreiden lähtiessä viettämään iltalomaansa Kultaiseen ankkuriin. Jääkärit joutuvat lähtemään takaisin rintamalle. Vapautunut Martti heittää Sabinalle haikeat hyvästit. Vakoilija, peitenimeltään Merovitsh, tuottaa huolta saksalaisten sodanjohdolle ja suomalaisten esimiehelle eversti Franckille: tiedot suunnitelmista ja joukkojen liikkeistä vuotavat, mikä aiheuttaa suuria miestappioita. Myös monta jääkäriä kaatuu, mutta heidän yhteishenkensä kestää. Tällä välin Sonja katkaisee välinsä Sabinaa yhä määrätietoisemmin piirittävään paroniin ja uhkaa paljastaa tämän vehkeilyt. Ruokakomerosta yllättämältään Isakilta Sonja saa paronille osoitetun kirjekuoren, joka sisältää ruplia ja vakoiluohjeita. Kalpa tuo Sonjalle tiedon, että tämän Venäjän armeijassa kapteenina palvellut mies on kaatunut ja antaa todisteeksi kirjan, joka sisältää avioparin valokuvan. Paronin vakoilijaksi paljastava kuori joutuu myös Martin ja Kalvan käsiin: Martti hälyttää Franckin ja määrää Kultaisen ankkurin ulospääsytiet suljettaviksi. Paroni onnistuu livahtamaan sisään kellarin ovesta ja yllättää Sonjan juuri kun tämä kirjoittaa Franckille ilmiantoa paronista. Martti syöksyy huoneeseen ja käy paronin kimppuun, jolloin tämän ase laukeaa ja Sonja saa kuolettavan osuman. Kun Franck ehtii paikalle, paroni syyttää Marttia Sonjan murhaajaksi ja selittää itsensä vapaaksi. Paronin lähdettyä Franck kuitenkin uskoo Martin version tapahtuneesta, etenkin kun imupaperista voidaan peilin avulla lukea ilmiantokirjeen sisältö. Paroni pääsee jälleen salateitse taloon ja painostaa Sabinaa mukaansa sillä verukkeella että tytön isä on Pietarissa vakavasti sairaana. Sabina kuitenkin jo tietää miehen kaksinaamaisuuden, on suostuvinaan tämän suunnitelmaan, mutta varustautuu Sonjan pistoolilla. Tällä välin Marusja on houkutellut Mikon vartiopaikaltaan. Paroni ja Sabina onnistuvat pakenemaan kaupungista Isakin varustamalla hevosella paronin maatalolle missä lentokone odottaa. Martti lähtee takaa-ajoon, mutta joutuu perillä satimeen: hänet vangitaan kellariin ja paroni asentaa helvetinkoneen räjähtämään kymmenen minuutin kuluttua. Tällä välin Sabina on onnistunut sieppaamaan pistoolin vartijaltaan Ivanilta ja tekemään miehen vaarattomaksi. Paroni pidätetään ja helvetinkone onnistutaan pysäyttämään muutamia sekunteja ennen räjähdystä, kun valoviirut paljastavat kellariin johtavan salakäytävän. Koko jääkäripataljoona on järjestynyt paraatikentälle, kun Franck ojentaa kunniamerkit Sabinalle ja Martille. Puheessaan Franck lupaa, että pian jääkärit pääsevät vapauttamaan synnynmaansa. Elokuvasta Marttina näyttelee Kullervo Kalske, Martti oli Kalskeen ensimmäinen elokuvarooli. Vuoden 1931 Jääkärin morsiamessa Marttia esitti Tauno Palo ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Vuonna 1938 Tauno Palo esitti jääkäri Kalpaa, alunperin rooli oli tarkoitettu Gunnar Hiilloskorvelle, mutta hän kuoli kesken filmauksen.
Elokuva oli tuotantokustannuksiltaan Suomi-Filmin siihenastisista kallein. Kuudessa kuukaudessa kustannukset saatiin kuitenkin takaisin ja kokonaistuotot 1949 helmikuuhun mennessä olivat yli 3,5 miljoonaa.
Jatkosodan jälkeen elokuvaa lyhennettiin 18 metrillä eli noin 40 sekunnilla ja sitä saatiin
esittää tammikuuhun 1949 asti. Tuolloin elokuva otettiin uudelleen tarkistettavaksi ja laitettiin "hyllylle".
Aloitteena kieltoon oli opetusministeri Reino Oittisen 20.12.1948 elokuvatarkastamolle lähettämä kirjelmä, jossa hän määräsi Jääkärin morsiamen uusintatarkastukseen
ja kehoitti tarkastamoa samalla harkitsemaan, olisiko elokuvan esittäminen ehkäistävä, koska sen
esittäminen mahdollisesti voisi vaarantaa Suomen suhteita vieraisiin valtoihin.
Esityskielto jatkui elokuuhun 1986, muutamia poikkeuksia mm. Helsingin Kino-Palatsin jäähyväisnäytäntö 1.4.1965.
Vieraskieliset nimet: Den röda spionen (Ruotsi), Spionen fra Ostfronten (Tanska)
1. "Alkusoitto"
2. Muistoja Pohjolasta
3. Mulle lauloi äiti armas
4. Kasakat
5. Elon mainingit/Jääkärin laulu
6. On harhaa vain tää elo ihmisen
7. Kuin kelpo "gentlemanni"
9. Miloi moi golubtsik
10. Oon vuosia monta jo harhaillut
11. "Meksikolaistanssi"
12. Porilaisten marssi
13. Meill' viini, laulu, naiset
14. Sonjan musiikki
15. Rakkauden kippeys on ilikee taati
16. Sabinan musiikki
17. Ratsastus
18. Jääkärinmarssi Helsingin Teatteriorkesteri
|