Laila Kinnunen
Laila Kinnunen osoitti lahjakkuutensa jo 16-vuotiaana. Hän aloitti uransa iskelmälaulukilpailuista 1956.
Laila pääsi vuonna 1957 Lasse Pihlajamaan orkesterin solistiksi. Lailan kotona syntyi luonnollisesti vaikea pulma. Voisiko 16-vuotiaan tyttön päästää orkesterin mukaan maailmalle? Asia ratkesi, kun orkesterin manageri Klaus Varvikko vaimonsa kanssa lupasi ottaa vastuulleen nuoresta solistista huolehtimisen.
Kirjassaan Halusin laulaa, Halusin rakastaa
(v. 1972 toimittanut Irja Sievänen) Laila Kinnunen kertoo:"
Syksyllä 1957 lauloin ensimmäisen levyni. A-puolelle tuli Lazzarella,
jossa lauloin punahuulisesta, kukikkaaseen puseroon pukeutuneesta koulutytöstä,
jonka "kujeillut pienet nuo, tuo pojat koulun portin luo".
Ensimmäinen levytys jännitti kauheasti. Kun lähdin levytykseen, valitsin ylleni
lilanvärisen, enemmän kuin kummallisen leningin. Puku oli kurkkua myöten umpinainen
ja mietin, etten sentään halua näyttää aivan nunnalta. Otin sakset ja neulan, avartelin
pääntietä avonaisemmaksi, mutta kuitenkin erittäin säädyllisenä pysytteleväksi.
Studiossa oli monia tunnettuja musiikkimiehiä, muiden muassa Erkki Valasta
ja Jaakko Salo, keikkatoveri, jonka kanssa olimme hyvät tutut ja jonka ansiosta
luultavasti olin päässytkin yrittämään levyä.
Koelaulu meni mielestäni aivan surkeasti. Olen sitä mieltä, että ellei esitystä
olisi katsottu läpi sormien, se olisi jäänyt pelkäksi yritykseksi. Lauloin niin
kurjasti, että itsekin häpesin. Mutta Jaakko Salo oli itsepäinen. Hän tiesi että
minusta oli ainesta ja hän tahtoi minut esille.
Lazzarellan levytys sentään onnistui, mutta kun ruvettiin levyttämään B-puolta,
hermostuin kauheasti. Vapisin ja tärisin ja kun aloin laulaa, jouduin niin
vahvastin tunnelman valtaan, että aloin itkeä mielettömästi. Levytyksestä kuului
selvästi, että lauloin itkien. Mutta minua ymmärrettiin erinomaisesti: pieni tyttö,
ensimmäistä kertaa levytyksessä.
Sitten meni jo hiukan paremmin. Mutta tarkka kuulija huomaa kyllä, että laulaja on ollut
"tunnelmassa". Kyllä kyynelien valuminen kuuluu äänestä. Kaikesta huolimatta Lazzarellaa myytiin erinomaisesti. ja Suomen kansa alkoi tuntea minut.
Lazzarellan menestys tiesi uusia levytyksiä.
Minulla oli ympärilläni tukijoita: Jaakko Saloja, Erkki Melakoski, Rauno Lehtinen;
äärettömän lahjakas ihminen, Esko Linnavalli ja Nacke Johansson. Varsinkin Erkki
Melakosken kanssa sovimme yhteen erittäin hyvin. Häntä en pelännyt ja hänen kanssaan
en hermostunut koskaan töitä tehdessäni.
Menestyksen myötä minua alettiin myös muokata. Minun piti oppia lausumaan suomenkieltä
oikein. Olin vasta yksitoistavuotiaana ruvennut käyttämään suomea. Siihen asti olin
puhunut Skoonen ruotsia eikä sitä ollut helppo kitkeä ääntämisestä. Meillä oli pahoja
ongelmia. Mutta Jaakko Salo oli lujana.
Ja Jaakko Salo matki ja korjasi ja korjasi
- Älä sano käypynki, sano kaupunki, älä sano väikkä ja päikkä, sano vaikka ja paikka.
Minua sidottiin liikaa, asioita korostettiin turhankin paljon. Koko ajan minun oli
ajateltava sanoja, niiden ääntämistä, niiden oikeaa lausumista. Se häiritsi keskittymistä
lauluun ja kuului levyissäkin. Toisaalta, se kai oli välttämätöntä. Kouluttajien
kestävyydestä täytyy olla kiitollinen."
Laila Kinnunen oli vuonna 1961 Suomen ensimmäinen Eurovision laulukilpailun
edustaja; Valoa ikkunassa sai jaetun seitsemännen sijan.
Laila esiintyi monissa elokuvissa ja tv-ohjelmissa. 1967 alkoi tv-show Á la Laila.
1980 Laila palaa studioon ja levyttää viimeiseksi jääneen singlen Kohtalon lapsi/ Toiset meistä.
Elokuvarooleja mm. elokuvissa:
Suuri Sävelparaati 1959
Nuoruus vauhdissa 1961
Laila Kinnunen esiintyi mm. seuraavissa TV-ohjelmissa:
Sisarukset 1962
Jojo 1968
Kuukauden suositut 1961-1966
A La Laila 1967
------------------------------------------------------- |