|
Risto Orko
Orko, aiemmin Nylund, Risto Eliel William
15.9.1899 - 29.9.2001
-------------------------------------------------------
Teatteri kiinnosti Risto Nylundia jo pienenä.
"Omaa kiinteätä teatteria ei Raumalla tuohon aikaan ollut, mutta monet kiertueet
vierailivat myös Raumalla. Äiti oli usein mukana niissä teatterikappaleissa,
joita raumalaiset itse omissa merihenkisissä juhlissaan Palokunnantalolla esittivät,
ja eno Juuse Blom oli eräänlainen impressaari,
joka huolehti kiertueiden esityssalivaraukset - lähinnä Seurahuone tai työväentalo
Soihtula - ja rekvisiittatarpeen kuten huonekalut Raumalla. Niitä lainattiin
kauppaneuvos Wlad. Sofronoffilta (myöh. Sovero) ja myös Riston kotoa.
"Meidän oma kotimme tyhjennettiin noin melko perusteellisesti aina kerran joka
kiertueen aikana. Väliin useammankin päivän aikana taisi olla huonekaluista vähän puute, sillä kiertue et pysyivät kaupungissa tavallisesti kolme neljäkin päivää ja esittivät joka ilta tietysti eri näytelmän." Ja kun ikää karttui, pojat saivat olla mukana toimittamassa rekvisiittaa paikalle ja jälleen takaisin lainaajalle - "milloin käsirattailla, milloin hevosella"
ja myös silloin tällöin esiintyä avustajinakin näyttämöllä. Koulussahan näitä
esiintymisiä ei katsottu kovin suopein silmin - "keskikoululaiset olivat teatterissa,
valvoivat myöhäänja ehkä näkivät sellaisia näytelmiä, jotka kukaties eivät olleet heidän mielestänsä sopivia koululaisille", mutta täyskieltoakaan ei sentään annettu. "Minä olen istunut niissä niin pitkältä kuin ikinä jaksan muistaa."
Helsinkiin
Helsinkiin Risto Orko lähti opiskelemaan lakia, mutta "opiskeluaikana" hän toimin mm.
Rauman näyttämön teatterinjohtajana ja 1930 mm.
Helsingissä Maakuntain Keskus-Pankin pääkonttorissa (T.J.Särkän sijaisena).
Satakuntalaisen Osuuskunnan puuhissa Risto Orko tutustui Maila Talvioon.
Maila Talvion kautta alkoi Riston Orkon tie elokuva-alalle. Suomi-Filmissä Erkki Karu
teki Mailan Talvion käsikirjoituksesta elokuvaa "Ne 45 000", elokuva käsitteli tuberkuloosia. Maila Talvio puhui Risto Nylundin mukaan elokuvan tekoon.
Elokuva-ala vei miehen. Suomi-Filmi muodostui Risto Orkon valtakunnaksiseuraaviksi vuosikymmeniksi.
Hän oli Suomi Filmi oy:n toimitusjohtaja 1945-1999.
Risto Nylund muutti nimensä Orkoksi virallisesti 1.12.1933.
Risto Orko toimi useissa ammateissa, mm. lehtimiehenä, teatterinjohtajana ja
pankinjohtajana, ennen kuin nousi erotetun Erkki Karun tilalle Suomi-Filmi yhtiön
johtoon vuonna 1934. Hän toimi sekä tuotantopäällikkönä että myös yhtiön pääohjaajana.
Kun Risto Orko aloitti tuotantopäällikkönä, toimenkuvaan liittyi myös työskentely
Suomi-Filmin pääohjaajana, ja aluksi käytännössä yhtiön ainoana ohjaajana.
"Selvästi tiedän ainoastaan sen, että elokuvatuotanto ja ohjaaminen kiinnostaa minua
enemmän kuin mikään muu ala ja että minusta toisinaan tuntuu kuin aikaisemmat puuhani
olisivat olleet vain esitöitä ja valmistautumista tähän tehtävään", kertoi Orko Elokuva-Aitan haastattelijalle joulukuussa 1934,
kolmannen elokuvansa valmistuttua.
Orko joutui tekemään kaksi ensimmäistä elokuvaansa Herrat täysihoidossa ja Minä ja ministeri
kiireellä, yhtiön kamppaillessa talousvaikeuksien kanssa. Kolmannen elokuvan,
Siltalan pehtoorin, toteuttamiseen hän pystyi paneutumaan jo perusteellisemmin.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin yhteistyö Suomi-Filmin toimitusjohtajana tuolloin olleen
Väinö Mäkelän kanssa. Mäkelä oli Orkoa yhdeksän vuotta
vanhempi ja jo vuodesta 1920 lähtien elokuva-alalla työskennellyt konkari.
Tämäkin pulma ratkesi, kun Mäkelä Suomi-Filmin
johtokunnan kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi jätti yhtiön Siltalan
pehtoorin ensi-illan aikoihin. Siltalan pehtoori osoittautui yhtiön viisitoistavuotisten
historian suurimmaksi kassamenestykseksi. Käytännössä tämä
merkitsi Orkolle lähes avointa valtakirjaa jatkaa edelleen tuotantopäällikön ja
pääohjaajan tehtävissä.
Orkon ohjaustyöstä
Risto Orkon neljästätoista elokuvaohjauksesta - Ne 45000 mukaanluettuna -
voidaan draamatuotannon puolelle laskea kuuluviksi viisi:
tuberkuloosin vastustamiseen liittyvä, Erkki Karun apulaisohjaajana
toteutettu Ne 45000 (1933), alkoholista, alkoholin käytöstä ja alkoholismista
kertovat VMV 6 (1936) ja Ja alla oli Tulinen järvi (1937)
ja isänmaalliset aatedraamat Jääkärin morsian (1938) ja Aktivistit (1939).
Talvisodasta tehty Taistelun tie (1940) oli dokumenttityö,
loput kahdeksan komedisesti sävytettyjä viihde-elokuvia.
Herrat täysihoidossa (1933) ja Minä ja ministeri (1934) tapahtuivat
modernissa kaupunkimiljöössä, Siltalan pehtoori (1934) ja Kyökin puolella (1940)
lähinnä herraskartanoatmosfäärissä, Markan tähden (1938) rikkaan johtajan
merenrantahuvilassa. Ryhmy ja Romppainen (1940) sekä Jees ja just (1943) olivat
Armas J. Pullan teksteihin perustuvia koti- ja sotarintamahupailuja,
neuvostoliittolaisen Leonid Gaidain kanssa ohjattu Tulitikkuja lainaamassa (1980)
Maiju Lassilan romaaniklassikkoon perustuva, menneessä ajassa tapahtuva kansankomedia.
Risto Orkon ohjaustuotannossa on lukumääräinen pääpaino ollut siis
komediallisissa aiheissa, vaikka nykymaailma tunteekin ja muistaakin hänet
lähinnä Jääkärin morsian ja Aktivistit -elokuvien tekijänä.
Kolmella vuosisadalla elänyt Risto Orko ehti tuottaa pitkien elokuvien lisäksi noin
1900 lyhytelokuvaa, noin sata kaitaelokuvaa sekä 2600 mainoselokuvaa.
-------------------------------------------------------
1932-1933 Viikkosanomien toimitusjohtaja ja päätoimittaja
1933-1945 Suomi Filmi oy:n pääohjaaja ja tuotantopäällikkö
1945-1999 Suomi Filmi oy:n toimitusjohtaja
1952-1966 Valtion elokuvalautakunnan jäsen
1966-1968 Valtion kamerataidetoimikunnan jäsen
1969-1976 Suomen elokuvasäätiön hallituksen varapuheenjohtaja
Elokuvaohjauksia
1933 Herrat täysihoidossa |