Esa Pakarinen Esa Pakarinen osti ensimmäisen haitarinsa vähittäismaksulla 1930, se oli italialainen Coperativa, kuulanäppäimillä.
Sen jälkeen tulikin ensimmäinen yhtye nimeltään Keskiyö. Talvisodan jälkeen Jyväskylässä ollessaan Pakarisella oli Rytmi-orkesteri ja jatkosodan jälkeen Jyväspojat.
Jatkosodassa Pakarinen oli viihdytysjoukoissa.
Impi Umpilampi ja Severi Suhonen
1946 Esa Pakarinen muutti Varkauteen. Suomalaiset halusivat sodan jälkeen hyvitella,
iltamia ja tansseja jäjrestettiin paljon.
Pakarinen kiersi iltamissa esiintymässä. Myös Helismaa ja Rautavaara kierisivät
yhdessä ja tarvitsivat mukaansa hanuristin.
Näillä Helkismaa-Rautavaara-Pakarinen iltamareissuilla syhtyi uudet hahmot.
Pakarinen oli jo sota-aikana esiintynyt ilman tekohampaita, ja huomasi, että se
naurattaa muita. Iltamissa hän sitten kehitteli
hahmot Impi Umpilampi ja Severi Suhonen. Severin ja Impin hahmoihin vaikutti myös Reino Helismaa, johon Esa tutustui 1949. Helismaa kirjoitti Severille juttuja ja lauluja koko 1950-luvun.
Yhteistyö vaikuttaa saumattomalta, kunnes Rautavaara päättää lähteä omille teilleen.
Helismaa aloitti yhteistyön Toivo Kärjen kanssa, seurauksena syntyvät
lukemattomat laulut, rillumarei-elokuvat ja Pekka Puupäät. Niiden myötä myös Esa
Pakarisesta tulee kansansuosikki ja menestyvä taiteilija.
Pakarinen esiintyi kolmessatoista Pekka ja Pätkä -elokuvassa
ja useissa muissa ns. rillumareikauden filmeissä, kuten Rovaniemen markkinoilla,
Lentävä kalakukko ja Hei, rillumarei.
Television tehtyä iltamatähdet
työttömiksi Pakarinen turvasi leipänsä tavaratalo- ja valintamyymäläesiintymisillä.
1970-luvulla hän teki paluun myymällä kultalevyn verran savoksi laulettua rokkia.
Severi Suhosen jenkka, 1951
Linkit:
|