-------------------------------------------------
Aarne Tarkas on syntynyt Porin maalaiskunnassa. Hänen isänsä oli puuseppänä Ahlström Oy:llä,
mutta vaihtoi työpaikkaa Tampereen lentokonetehtaalle. Aarne kävi koulunsa Tampereella.
Tarkaksen lyhyt mutta kiihkeä elokuvaura (yli 30
ohjausta runsaan vuosikymmenen aikana) sisältää koko joukon 1950-luvun ja 60-luvun
alun keskeisiä viihde-elokuvia.
Vuonna 1948 Aarne Tarkas valmistui ekonomiksi ja muutti nimensä Saastamoisesta Tarkakseksi.
Samana vuonna hän pääsi töihin Suomi-Filmin mainososastolle.
Matti Kassila ryhtyi käsikirjoittamaan elokuvaa Radio tekee murron (1951), hän olit tutustunut samoihin aikoihin
Suomi-Filmin mainospäällikköön, Tarkakseen, joka oli Kassilan mielestä "nokkelapuheinen ja huumorintajuinen".
Kassila soitti hänelle ja ehdotti tapaamista. Tarkas innostui heti ja he kirjoittivat käsikirjoituksen
neljässätoista illassa. Matti Kassila kertoo: "Työ Tarkaksen kanssa ei tuntunut työltä, vaan etuoikeutetulta
huvilta."
Tarkas pääsi SF:n studiopäälliköksi, he kirjoittivat Tarkakselle roolin elokuvaan, niin hän sai olla mukana elokuvan
filmauksissa oppimassa.
Matti Kassila kertoo kirjassaan Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila:
"Aarne Tarkas oli dekkareiden ja jännityskirjallisuuden asiantuntija"...
"Hän oli nopea lukija ja hänen muistikapasiteettinsa oli yhtä suuri kuin hänen takkuisen tukan verhoama päänsä, sieltä riitti
ammennettavaa. Sama koski elokuvia, nimenomaan amerikkalaisia elokuvia, joiden katselemiseen hänellä Tampereella oli ollu hyvät mahdollisuudet."
Tarkas, Kassila ja kuvaaja Osmo Harkimo päättivät perustaa oman yhtiön.
Syntyi Junior-Filmi, he tekivät elokuvan Radio tulee hulluksi. Ensimmäisenä lähti Kassila.
Tilalle tuli Erik Blomberg ja Mirjam Kuosmanen ja heidän Lappi-productionsa Valkoinen Peura, Tarkas oli elokuvan tuotantopäällikkö.
Tarkas pääsi ohjaamaan ensimmäisen elokuvansa
rikoselokuvan Yö on pitkä, pääosissa Åke Lindman ja Jussi Jurkka. 1952 Junior-Filmi ajautui konkurssiin ja Tarkas
siirtyi Fennadaan.
Tarkas oli tuottelijas käsikirjoittaja ja ohjaaja. Fennadassa hän ohjasi ensimmäisenä
elokuvan Kuningas kulkureitten, siinä hänellä oli apulaisohjaajana Roland af Hällström.
Seuraava elokuva Kovanaama (1954) oli jo puhdaspiirteinen Tarkas-elokuva.
Jännityskomedian idea oli samankaltainen kuin Radio tekee murron –elokuvassa:
toimittaja ryhtyy tekemään sensaatiojuttua ja päätyy keskelle rikollisjoukkoa.
Tarkasta ei pidetty erityisen hyvänä näyttelijäohjaajana, mutta meheviä hahmoja löytyy
Kovanaamassakin varsinkin sivurooleista:
Uljas Kandolin, Heikki Savolainen ja Leo Jokela piirsivät itsensä pysyvästi yhden
sukupolven muistiin milloin tyhminä pikkurikollisina, milloin vielä tyhmempinä
poliiseina.
Vuonna 1955 Tarkas ohjasi Villi Pohjola -elokuvan. Idea Lapin romantiikan ja
westernin yhdistämisestä tuntuu pähkähullulta. Mutta westerneitä tehtiin sotien
jälkeisinä vuosikymmeninä likimain jokaisessa Euroopan maassa. Idea poiki
1960-luvun puolella kaksi vielä parodisempaa itsenäistä jatko-osaa Villin Pohjolan kulta ja Villin
Pohjolan salattu laakso.
Tarkas teki töitä Suomen Filmiteollisuudelle vuodesta 1959 vuoteen 1963.
Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959) liikkuu jälleen jännityksen
ja parodian rajamailla, kun kansainvälinen vääränrahanliiga johdattaa
Tommi Rinnettä ja Helge Heralaa pohjolan hangilta Espanjan uimarannoille.
Elokuva käynnisti Tarkaksen uran vauhdikkaimman jakson: helmi-maaliskuussa
1960 pääsi neljän viikon aikana ensi-iltaan kolme Tarkaksen ohjaamaa elokuvaa:
Tarkas teki useita sotilasfarsseja. Hän
onnistui elävöittämään sotilasfarssia tuomalla kasarmille
intellektuelleja (Sankarialokas), nykynuorisoa (Sotapojan heilat) ja naisia
(Tyttö lähtee kasarmiin). Vatsa sisään, rinta ulos! (1959) merkitsi lajin hurjinta
sukupuoliroolileikkiä: Helge Heralan pinttynyt naistenvihaajakapteeni joutuu
tyttökoululaisten ahdistelemaksi, naamioituu ahdingossaan siivoojattareksi
ja päätyy keskelle naisten valtakuntaa – samalla kun Tommi Rinteen alokas
hoitaa hänen varsinaista virkaansa esimerkillisellä taidolla.
Jättimenestys Opettajatar seikkailee (1960) pilkkaa pyrkimyksiä
kasvattaa nuoret miehet ja naiset vailla kosketusta toisiinsa.
Tällä kerralla opetuksen saa Leni Katajakosken esittämä tyttökoulun lehtori,
jonka moraaliperiaatteet murtuvat kun hän päätyy alastonkuvan malliksi
ja rakastuu Tommi Rinteen taiteilijaan.
Minkkiturkki (1961) toteuttaa samaa ideaa kuin esimerkiksi Max Ophulsin
Salaperäiset korvarenkaat ja Anthony Mannin Winchester 73: omistajalta omistajalle
kiertävä esine yhdistää toisiinsa joukon toisiaan tuntemattomia ihmisiä.
Tarkaksen versio tarjoaa kyynisen näkemyksen nykymaailmasta ja kauppa-arvoon
perustuvista ihmissuhteista.
Tarkaksen viimeiset pitkät elokuvat olivat
Teerenpeliä (1963) ja Johan nyt on markkinat (1966). Teerenpeliä on lomailun
ja lemmenleikkien elokuva. Historiallista painoarvoa elokuva saa siitä, että se
oli Suomen Filmiteollisuuden viimeinen pitkä elokuva.
Tarkas siirtyi monen muun elokuva-ammattilaisen tavoin pian televisioon mutta palasi
vielä kerran teatterielokuvan pariin.
Valmistamona oli Suomi-Filmi ja lajityyppinä tuttu sotilasfarssi.
(1966) edusti uudistuvassa elokuvamaailmassa tietoisesti ”vanhaa aaltoa”,
vaikka jälkikäteen siinäkin voi nähdä uudistumisen merkkejä: tyyppihahmoja
on pyritty nykyaikaistamaan ja armeijasta tehdään yhä uskaliaampaa pilaa.
”Aarne Tarkas pursusi ideoita”, kertoo Fennada-Filmin tuotannonjohtaja Mauno Mäkelä
muistelmissaan. ”Aarnelle kävi aina niin, että hän ohjatessaan jotakin filmiä ryhtyi
miettimään jo seuraavaa käsikirjoitusta ja unohti senhetkisen työnsä.
Filmit menivät sitten niin kuin menivät.”
-------------------------------------------------
ekonomi 1947
Suomi-Filmin mainospäällikkö 1948-51
ohjaaja Fennada-Filmi Oy:ssä 1953-58
Oy Suomen Filmiteollisuudessa 1958-63
viihdeohjelmia televisiolle 1960-luvun jälkipuoliskolla
Elokuva ohjauksia kaikkiaan 33,
runsaasti käsikirjoituksia
-------------------------------------------------
Elokuvia:
Yö on pitkä, 1952
Kuningas kulkureitten, 1953
Kovanaama, 1954
Olemme kaikki syyllisiä, 1954
Sankarialokas, 1955
Villi Pohjola, 1955
Jokin ihmisessä, 1956
Tyttö lähtee kasarmiin, 1956
Rintamalotta, 1956
Herra sotaministeri, 1957
Vihdoinkin hääyö, 1957
Kulkurin masurkka, 1958
Paksunahka, 1958
Sotapojan heilat, 1958
Ei ruumiita makuuhuoneeseen, 1959
Vatsa siään, rinta ulos, 1959
Nina ja Erik, 1960
Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, 1960
Pekka ja Pätkä neekereinä, 1960
Kankkulan kaivolla, 1960 (Toivo Särkän kanssa)
Opettajatar seikkailee, 1960
Tähtisumua, 1961
Minkkiturkki, 1961
Olin nahjuksen vaimo, 1961
Tyttö ja hattu, 1961
Oksat pois, 1961
Älä nuolaise..., 1962
Hän varasti elämän, 1962
Naiset, jotka minulle annoit, 1962
Villin Pohjolan kulta, 1963
Turkasen tenava, 1963
Teerenpeliä, 1963
Villin Pohjolan salattu laakso, 1963
Johan nyt on markkinat, 1966 (Suomi-Filmille)
-------------------------------------------------