Heli vastaa:
Tämän päivän Afganistanissa voidaan edelleen nähdä Talebanin aikakauden vaikutukset naisten asemassa. Perheen pää isä tai vanhin poika päättää tuleeko naisten käyttää burghaa vai ei. Valtaosa naisista joutuu käyttämään sitä. Toisaalta myös yhteiskunnan paine naisten pukeutumista ja käyttäytymistä kohtaan asettavat rajoja naisen elämään. Nämä säännöt ovat periytyneet fundamentalistisesta islamilaisuudesta, joka oli korostunut Talebanin aikakaudella.
Tasa-arvo miesten ja naisten välillä ei toteudu kuten länsimaissa. Mies voi enimmillään hankkia itselleen neljä aviovaimoa. Pakkoavioliitot ovat edelleen hyvin yleisiä. Eräässä kylässä 13-vuotias tyttö naitettiin 28-vuotiaalle miehelle. Suurin osa vankiloista olevista naisista on joko vastustanut tai karannut pakkoavioliittoa, jonka perheenpää on järjestänyt heille.
Edistysaskeleitakin on jo otettu. Naiset voivat nykyään opiskella ja käydä töissä. Kabulin keskustassa olen jopa kerran törmännyt länsimaisiin farkkuihin pukeutuneita naisia ilman huntua.
Jokaiseen NORDIC CIMIC-ryhmään on sijoitettuna yksi nainen. Paikallisista sukupuolisäännök-sistä johtuen miehet eivät aina pääse paikkoihin, joissa paikalliset naiset työskentelevät tai opiskelevat.
Aluksi itselläni oli totutteleminen paikallisten reaktioon, kun naisena saavuin paikalle. Kättelytilanteessa kaikki CIMIC-ryhmämme miehet käteltiin ja naisena minut ohitettiin. Nyt kun olemme toimineet samoissa kylissä useita kertoja alkavat kylän miehet tottua läsnäolooni ja työhöni CIMIC-upseerina.
Teini-ikäisten poikien kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen käyttäytymis- ja pukeutumissään-nöistä johtuen ovat hyvin vähäisiä. Murrosiän kynnyksellä heillä ei välttämättä ole ollut naisiin muuta kosketusta kuin oma äiti ja sisaret. Joskus läsnäoloni aiheuttaa heissä ristiriitaisia tuntemuksia ja halu koskettaa ja lähestyä länsimaalaista naista on silminnähden voimakasta. Omalla asenteellani ja järkevällä suhtautumisellani paikallista kulttuuria kunnioittaen selviydyn jokapäiväisestä työskentelystäni CIMIC-upseerina.