2. Myllyssä (2'17")

3. Rakupoltto alkaa (2'30")

4. Taideteoksia (4'36")

Eeva-Liisa Nissisen tarinaa rakukeramiikan historiasta

Raku-traditio on lähtöisin 1500-luvun Japanista, jolloin savenvalaja Chojiro alkoi luoda yksinkertaisia, mutta kauniita teekulhoja kuuluisalle teeseremoniamestarille Sen-no Rikyu`lle.

Chojiron tekniikka oli tavanomaisesta poikkeava. Yleensä käsityönä tehty teekulho asetettiin kuumaan, hiili- tai puupolttoiseen uuniin, kunnes kulhon lasitus suli. Hehkuvan kuumana esine nostettiin uunista jäähtymään joko kylmälle hiillokselle tai vesiastiaan. Tämä työprosessi aiheutti sekä itse esineessä että lasituksessa melkoisen "lämpöshokin" ja tuloksena oli kaunis verkkomainen säröily esineen pinnassa.

Vasta 400 vuotta myöhemmin rakutekniikka levisi länsimaihin. Englantilainen keraamikko Bernard Leach oppi sen työskennellessään japanilaisessa keramiikkapajassa, vuosina 1911 - 1920. Englannista rakutekniikka levisi Amerikkaan ja sieltä Kanadaan 1960-70 lukujen vaihteessa. Kanadasta rakutekniikan toi meille Suomeen professori Kyllikki Salmenhaara 1970-luvulla.

• Susanna Nissinen raku-uunin vartijana