Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
10. Venäläisten suurhyökkäys
10.2. Saksan apu

Suomen armeijan kokemien tappioiden vaikutuksesta, Viipurin menetyksen jälkeen 21.6. Suomen hallitus ehdotti Neuvostoliitolle rauhanneuvotteluja. Neuvostoliitto ilmoitti olevansa valmis neuvotteluihin heti sen jälkeen, kun tasavallan presidentti ja ulkoministeri ovat allekirjoittaneet ehdotonta antautumista koskevan vakuutuksen. Ylipäällikkö ja hallituksen enemmistö olivat tätä vastaan. Vastausta neuvostohallitukselle ei annettu.
Samaan aikaan saapui yllättäen Saksan ulkoministeri von Ribbentrop vaatien Suomea sitoutumaan Saksan rinnalle edellytyksenä sotilasavulle. Vaikea tilanne ratkesi, kun tasavallan presidentti Ryti omissa nimissään, ilman eduskunnan päätöstä, kirjoitti kirjeen Hitlerille ja vakuutti ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus aloita rauhanneuvotteluja ilman Saksan suostumusta. Ryti oli valmis eroamaan heti tilanteen niin salliessa.
Saksan antama sotilasapu vaikutti osaltaan torjuntataistelujen onnistumiseen. Saksasta tuodut panssarintorjunta-aseet, panssarinyrkit ja -kauhut pystyivät läpäisemään kaikki vastustajan panssarivaunut. Suomi sai myös useita kymmeniä panssarintorjunta- ja rynnäkkötykkejä. Myös kenttätykistö- ja ilmatorjuntakalustoa saatiin kesän 1944 kuluessa. Kaikki edellä mainittu apu ei ehtinyt ratkaisutaisteluihin. Saksalaisia taistelujoukkoja Kannakselle tuli yksi divisioona ja rynnäkkötykkiprikaati sekä lento-osasto Kuhlmey syöksypommittajineen. Suomi oli siis saanut huomattavan määrän uutta taisteluvälineistöä. Tämäkin saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että Neuvostoliitto luopui ehdottoman antautumisen vaatimuksesta.

Radio Kirjo 08.05.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen