Jatkosota - Sota, joka piti käydä
Ilkka Halonen
12. Sodasta rauhaan
12.2. Evakot
Luovutetussa Karjalassa
asui ennen talvisotaa noin 400 000 henkeä, jotka evakuoitiin muualle Suomeen.
Jatkosodan hyökkäysvaiheen vielä kestäessä alkoi osa
heistä muuttaa takaisin ja vuoden 1943 loppuun mennessä oli yli 280
000 karjalaista muuttanut kotikonnuilleen.
Vaikka vuoden 1944 kesällä tilanne kehittyi varsin nopeasti suomalaisille
epäedulliseen suuntaan, saatiin - usein kaaoksestakin huolimatta - evakuoitua
takaisin muuttaneet karjalaiset sotatoimien jaloista. Sitä vastoin monin
paikoin - etenkin Karjalan kannaksella - tavarat jouduttiin jättämään
joko kokonaan paikoilleen tai röykkiöihin maantien laidalle, jonne
evakuoimisajoneuvoja ei koskaan tullut. Suuri osa karjasta jouduttiin marssittamaan
maanteitse aina Pohjanmaalle asti.
Edessä oli yhteiskunnallinen jättiläistehtävä, sillä
siirtoväen asuttamiseksi oli perustettava 40 000 uutta tilaa. Tätä
varten säädettiin maanhankintalaki. Kannaksen ja Keski-Karjalan siirtoväki
sijoitettiin pääasiassa Etelä-Suomeen ja Raja-Karjalan väki
Keski- ja Itä-Suomeen. Suhtautuminen siirtoväkeen eri puolilla valtakuntaa
vaihteli. Voi sanoa, että monet vähemmällä päässeet
suomalaiset eivät muistaneet niitä menetyksiä, joita siirtolaiset
olivat kohdanneet.
Lapin sota saksalaisia vastaan
aiheutti noin 168 000 ihmisen lähdön evakkotielle. Evakuointi tosin
alkoi jo kesällä 1944 , jolloin partisaaniuhan vuoksi jo noin 12 000
pohjois-suomalaista joutui jättämään kotinsa. Suomalaisten
tehdessä aselevon Neuvostoliiton kanssa 4. 9. 1944 aloitettiin pohjoisen
Lapin evakuointi ja kahden päivän kuluttua evakuointi käsky koski
koko Lappia sekä kaikkia Pohjois-Suomen itäisiä kuntia.
Ruotsi vastasi myönteisesti pyyntöön, että osa pakolaisista
saisi siirtyä Tornionjoen länsipuolelle. Suurin osa evakuoitiin kuitenkin
muualle Suomeen, etupäässä Pohjanmaalle. Ruotsiin meni noin 56
000 henkeä. Evakuointi sujui verraten kitkattomasti, koskapa saksalaisetkin
tunsivat myötätuntoa heihin ystävällisesti suhtautunutta
väestöä kohtaan.
Pohjois-Suomen evakot olivat onnekkaampia kuin kohtalotoverinsa Karjalasta,
sillä heidän mierontiensä johti takaisin kotiin, joiden jälleenrakentaminen
oli tosin vaativa urakka. Monessa Kainuun pitäjässä evakot pääsivät
koteihinsa syyskuun loppuun mennessä. Kuitenkin vielä vuoden 1946
alussa evakossa oli vielä viitisen tuhatta henkeä. Petsamolaiset menettivät
kotinsa pysyvästi. Lapin tieverkko oli sodan runtelema ja saksalaisten
miinat - niiden raivauksesta huolimatta - muodostivat vaaratekijän pitkän
aikaa.
Radio Kirjo 22.05.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen