Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
12. Sodasta rauhaan
12.2. Evakot

Luovutetussa Karjalassa asui ennen talvisotaa noin 400 000 henkeä, jotka evakuoitiin muualle Suomeen. Jatkosodan hyökkäysvaiheen vielä kestäessä alkoi osa heistä muuttaa takaisin ja vuoden 1943 loppuun mennessä oli yli 280 000 karjalaista muuttanut kotikonnuilleen.
Vaikka vuoden 1944 kesällä tilanne kehittyi varsin nopeasti suomalaisille epäedulliseen suuntaan, saatiin - usein kaaoksestakin huolimatta - evakuoitua takaisin muuttaneet karjalaiset sotatoimien jaloista. Sitä vastoin monin paikoin - etenkin Karjalan kannaksella - tavarat jouduttiin jättämään joko kokonaan paikoilleen tai röykkiöihin maantien laidalle, jonne evakuoimisajoneuvoja ei koskaan tullut. Suuri osa karjasta jouduttiin marssittamaan maanteitse aina Pohjanmaalle asti.
Edessä oli yhteiskunnallinen jättiläistehtävä, sillä siirtoväen asuttamiseksi oli perustettava 40 000 uutta tilaa. Tätä varten säädettiin maanhankintalaki. Kannaksen ja Keski-Karjalan siirtoväki sijoitettiin pääasiassa Etelä-Suomeen ja Raja-Karjalan väki Keski- ja Itä-Suomeen. Suhtautuminen siirtoväkeen eri puolilla valtakuntaa vaihteli. Voi sanoa, että monet vähemmällä päässeet suomalaiset eivät muistaneet niitä menetyksiä, joita siirtolaiset olivat kohdanneet.

Lapin sota saksalaisia vastaan aiheutti noin 168 000 ihmisen lähdön evakkotielle. Evakuointi tosin alkoi jo kesällä 1944 , jolloin partisaaniuhan vuoksi jo noin 12 000 pohjois-suomalaista joutui jättämään kotinsa. Suomalaisten tehdessä aselevon Neuvostoliiton kanssa 4. 9. 1944 aloitettiin pohjoisen Lapin evakuointi ja kahden päivän kuluttua evakuointi käsky koski koko Lappia sekä kaikkia Pohjois-Suomen itäisiä kuntia.
Ruotsi vastasi myönteisesti pyyntöön, että osa pakolaisista saisi siirtyä Tornionjoen länsipuolelle. Suurin osa evakuoitiin kuitenkin muualle Suomeen, etupäässä Pohjanmaalle. Ruotsiin meni noin 56 000 henkeä. Evakuointi sujui verraten kitkattomasti, koskapa saksalaisetkin tunsivat myötätuntoa heihin ystävällisesti suhtautunutta väestöä kohtaan.
Pohjois-Suomen evakot olivat onnekkaampia kuin kohtalotoverinsa Karjalasta, sillä heidän mierontiensä johti takaisin kotiin, joiden jälleenrakentaminen oli tosin vaativa urakka. Monessa Kainuun pitäjässä evakot pääsivät koteihinsa syyskuun loppuun mennessä. Kuitenkin vielä vuoden 1946 alussa evakossa oli vielä viitisen tuhatta henkeä. Petsamolaiset menettivät kotinsa pysyvästi. Lapin tieverkko oli sodan runtelema ja saksalaisten miinat - niiden raivauksesta huolimatta - muodostivat vaaratekijän pitkän aikaa.

Radio Kirjo 22.05.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen