Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
1. Välirauhan henki
1.1. Sota muualla maailmassa

Talvisodan aikana ja sen päättäneen rauhanteon 13. 3. 1940 jälkeen jatkui sota lähes kaikkialla muualla Euroopassa. Saksa aloitti Tanskan miehityksen 9. 4. ja hyökkäsi meritse Norjaan. Viikkoa myöhemmin nousivat britit puolestaan Pohjois-Norjaan. Norjan armeija antautui saksalaisille kesäkuun 6. päivänä. Iso-Britannian sotatoimi Norjassa oli epäonnistunut.
Norjan taisteluiden aikana Saksa aloitti hyökkäyksen myös länteen 10. päivä toukokuuta. "Salamasota"- kuten sitä kutsuttiin - johti aselepoon Ranskan ja Saksan välillä jo 22. päivänä kesäkuuta. Saksa oli miehittänyt Belgian, Hollannin ja pääosan Ranskasta, joka totteli Hitlerin määräyksiä. Syyskuun puolessavälissä Saksan ilma-offensiivi Englantia vastaan saavutti huippunsa. Italia oli aloittanut sotatoimet loppuvuodesta 1940 Afrikassa ja Balkanilla huonolla menestyksellä. Saksan hyökkäys Balkanille alkoi huhtikuussa 1941.
Neuvostoliitto puolestaan aloitti Baltian maiden - Viron, Latvian ja Liettuan - miehitysoperaation 15. päivänä kesäkuuta 1940.
Neuvostoliitossa erityisesti johtavat sotilaat olivat pettyneitä talvisodan tulokseen. Pettymys oli suuri myös neuvostohallituksessa ja kommunistipuolueen johtoelimissä. Normaalien suhteiden palauttaminen Suomen ja Neuvostoliiton välille oli erittäin vaikeaa. Suuriakin erimielisyyksiä ilmeni muun muassa uuden rajan käynnissä sekä menetetyltä alueelta Suomeen viedyn omaisuuden osalta. Neuvostoliitto provosoi ja järjesti rajaselkkauksia ja painosti Suomea sallimaan joukkojen ja tavaran kuljetukset saamaansa Hangon meritukikohtaan. Tätä koskeva sopimus sitten tehtiinkin 6.9.1940. Samoin tehtiin sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta sekä Neuvostoliiton konsulin nimittämisestä sinne. Merkittävä Neuvostoliiton painostuskohde oli myös Petsamon nikkeli, josta se halusi osuutensa.
Välirauhan aikaisiin mielialoihin kansamme keskuudessa vaikuttivat siis ratkaisevasti muualla Euroopassa riehunut sota sekä erityisesti Neuvostoliiton häikäilemätön uhkailu sekä painostus. Niinpä ilmeinen uhka innosti kansalaisia entistä aktiivisempaan vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.
Suojeluskuntajärjestö oli lain mukaan puolustusvoimien osa, jonka olemassaolo perustui vapaaehtoisuuteen. Välirauhan aikana lailla ja asetuksilla annettiin suojeluskuntajärjestölle saatujen kokemusten perusteella liikekannallepanotehtävät ja sen piirijako uusittiin.
Sekä suojeluskuntajärjestön että lottien jäsenmäärä oli kasvanut talvisodan aikana huomattavasti. Kasvu jatkui voimakkaana myös välirauhan aikana. Niinpä kesällä 1941 suojeluskuntien ja Lotta Svärdin riveissä oli - pojat ja tytöt mukaanlukien - yhteensä lähes 350 000 henkilöä.
Sodan uhka löi luonnollisesti leimansa myös sotilaspoikatoimintaan. Vanhimmat, 15 - 17-vuotiaat, toimivat kotialueen erilaisissa sotilasluoteisissa tehtävissä kuten lähetteinä esikunnissa sekä ilmavalvonta- ja ilmasuojelujoukoissa sekä apulaisina varastoissa ja varikoissa. Myöhemmin sodan aikana heitä palveli ajoittain myös ilmatorjuntayksiköissä.

Radio Kirjo 16.01.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen