Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
2. Osa, Rintamaa kohti
2.2. Sotavarustetilanne

Puolustusvoimiemme sotavarustetilanne oli talvisodan jälkeen parantunut joka suhteessa. Nyt voitiin realistisesti suunnitella jopa yli puolen miljoonan miehen sodan ajan armeijan perustamista. Kaikkia puutteita ei luonnollisesti voitu vajaassa puolessatoista vuodessa korjata. Kuitenkin talvisotaan verrattuna tulivoiman arvioitiin kasvaneen lähes kolminkertaiseksi, eikä malli Cajanderista tarvinnut enää puhua.
Kotimaisen tuotannon ja sotasaaliskaluston ansiosta maavoimien ase- ja varustetilanne parani merkittävästi. Kuitenkin esimerkiksi panssariprikaatin perustamisesta jouduttiin vielä kesäkuussa 1941 luopumaan, koska tarvittavia vaunuja ei vielä ollut. Sodan sytyttyä täydennystä saatiin sotasaaliina. Viestikalustossa ja lääkintävälineissä oli puutteita. Kenttäarmeijalle voitiin jakaa määrävahvuinen vaatetus ja varustus. Sen sijaan kotialueen joukoille niitä ei täysin riittänyt.
Merivoimien alusten aseistusta voitiin parantaa, mutta ampumatarviketilanne oli heikko. Rannikkotykistöllä oli aseita ja ampumatarvikkeita tyydyttävästi.
Ilmavoimilla oli kesällä 1941 käytettävissään noin 300 lentokonetta. Heikkoutena oli kaluston kirjavuus. Käytössä oli kaikkiaan 17 eri konetyyppiä. Sekä kotimaasta että Saksasta suoritetut lentokonehankinnat takasivat sodan ensimmäisten kuukausien kalustotäydennyksen. Ilmatorjuntatykistö oli kasvanut talvisodan jälkeen 2,5-kertaiseksi käsittäen lähes 1000 asetta kesäkuussa 1941. Vaikkakin ilmatorjunnan teho oli kasvanut merkittävästi, puuttui määrävahvuudesta vielä liki puolet.