Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
3. Isänmaata puolustamaan
3.2. Hyökkäys jatkuu

Aunuksen suunnalla, Laatokan itäpuolella hyökkäys alkoi uudelleen syyskuun 4.päivänä. Hyökkäys suunnattiin osin kaakkoon kohti Syväriä ja osin suoraan itään kohti Äänisjärveä. Hyökkäyksen kärki saavutti Syvärin muutaman päivän kuluessa. Äänisjärven rannan suomalaiset saavuttivat syyskuun lopussa ja valtasivat Petroskoin (suomalaisittain Äänislinnan) kaupungin lokakuun ensimmäisenä päivänä. Myöhäissyksyn kuluessa hyökkäystä jatkettiin vielä Äänisjärven pohjoispuolella siten, että joulukuun alkupäivinä vallattiin Karhumäki. Jo lokakuun lopulla oli saavutettu Karhumäen pohjoispuolella Seesjärven tasa. Näin suomalaiset olivat joulukuun 1941 alkupäiviin mennessä saavuttaneet yleisen linjan Kiestinki - Rukajärvi - Seesjärvi - Äänisjärvi - Syväri - Rajajoki - Suomenlahti. Tästä alkoi ns. asemasotavaihe. Hanko valloitettiin takaisin joulukuussa.

Kun tarkastellaan hyökkäysvaiheen taktiikkaa, voidaan todeta, että suomalaiset joutuivat hyökkäyksen alkaessa heinä- ja elokuussa vaikeisiin rintamahyökkäyksiin, jotka eivät olleet koskaan kuuluneet meikäläisten etsimiin menetelmiin. Jokainen divisioona joutui käymään oman vaikean läpimurtotaistelunsa sitkeästi puolustavaa ja hyvin linnoittautunutta vihollista vastaan. Tällaisen hyökkäyksen tappiot olivat monta kertaa varsin raskaat.
Hyökkäysvaiheen jatkuessa suomalaisen hyökkäyksen tavaramerkkinä olivat lujaa vastarintaa kohdattaessa maastoitse tehdyt varsin pitkätkin - jopa kymmenien kilometrien - koukkaukset vihollisen selustaan. Sen sijaan, jos vastus oli heikkoa ja varsinkin, jos mukana oli polkupyörin varustettuja jääkäreitä tai panssarivaunuja, eteneminen tapahtui nopeiden kiilojen muodossa teiden suunnassa. Sillä tavalla esimerkiksi Osasto Lagus hyökkäsi kolmessa vuorokaudessa Tuulosjoelta Syvärille, mikä matka teki 70 kilometriä.

Radio Kirjo 13.02.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen