Jatkosota - Sota, joka piti käydä
Ilkka Halonen
4. Elämää rintamalla
4.2. Pommitukset ja hävittäjätorjunta
Neuvostoliiton ilmavoimat
hyökkäsivät 25.6.1941 noin 300 koneella kohteenaan 19 eri paikkakuntaa,
jotka eivät olleet luonteeltaan sotilaallisia, ja joilla ei ollut saksalaisia
joukkoja. Hyökkääjä yritti myös yllättää
suomalaiset hävittäjät maassa, mutta epäonnistui yrityksessään
täydellisesti. Päivän aikana suomalaiset torjuntahävittäjät
ampuivat alas 26 neuvostokonetta. Omia konetappioita ei ollut. Ilmatorjunta
pudotti kaksi konetta.
Suomen ilmapuolustus pudotti noin kaksi viikkoa kestäneen puolustusvaiheen
aikana yhteensä 83 viholliskonetta; näistä ilmavoimiemme hävittäjätorjunnan
osuus oli 68 ilmavoittoa. Ilmatorjunnan kontolle jäi 15 pudotusta. Jatkosodan
alussa vihollisen pommitukset kotialuetta vastaan keskittyivät muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta etelärannikon kohteisiin, joista tärkeimpiä
olivat Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Loviisa sekä Kouvola. Hyökkäyksen
jatkuessa vihollisen kotialuetta kohtaan suorittama pommitustoiminta väheni
merkittävästi ja osa kotialuetta suojanneista ilmatorjuntayksiköistä
siirrettiinkin vahvennukseksi kenttäarmeijalle. Koko valtakunnan alueella
toimineiden ilmavalvontajoukkojen vahvuus oli sodan alkaessa yhteensä 3500
henkilöä, joista 2800 oli lottia.
Suomen ilmavoimat saivat kesäkuun 1941 lopussa toimintaohjeen valmistautua
tukemaan pääosillaan Karjalan Armeijan hyökkäystä Laatokan
pohjoispuolelle. Yksi lentorykmentti varattiin suojaamaan Etelä-Suomen
ja Vuoksenlaakson teollisuuslaitoksia. Ilmavoimien tuki siirtyi tehokkaana myös
Karjalan kannaksen suuntaan, kun hyökkäys sinne aloitettiin.
Vaikka venäläisillä oli Suomen rintamilla niukka määrällinen
ylivoima, parhaat koneet ja ohjaajat taistelivat saksalaisia vastaan itärintamalla.
Hyökkäysvaiheen ensimmäinen merkittävä ilmataistelu
käytiin Lahdenpohjan tuntumassa Laatokan pohjoisrannan yläpuolella
heinäkuun 9.päivänä. Suomalaiset hävittäjät
pudottivat 20 koneisesta neuvosto-osastosta yhdeksän hävittäjää.
Hyökkäyksen alkuvaiheessa vihollinen keskitti pommituksensa teiden
suuntiin eteneviä joukkojamme vastaan. Venäläiset kärsivät
raskaita pommikonetappioita ja meikäläiset hankkivat ilmanherruuden.
Ensimmäinen suomalainen pommitushyökkäys tapahtui heinäkuun
1.päivänä Muurmannin radalle. Kenttäarmeijan hyökkäystä
tuettiin pommituksin erityisesti vihollisen lentokentille. Syyskuun loppupuolella
pommikoneemme keskitettiin Muurmannin radan pommituksiin.
Radio Kirjo
27.02.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen