Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
4. Elämää rintamalla
4.2. Pommitukset ja hävittäjätorjunta

Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät 25.6.1941 noin 300 koneella kohteenaan 19 eri paikkakuntaa, jotka eivät olleet luonteeltaan sotilaallisia, ja joilla ei ollut saksalaisia joukkoja. Hyökkääjä yritti myös yllättää suomalaiset hävittäjät maassa, mutta epäonnistui yrityksessään täydellisesti. Päivän aikana suomalaiset torjuntahävittäjät ampuivat alas 26 neuvostokonetta. Omia konetappioita ei ollut. Ilmatorjunta pudotti kaksi konetta.
Suomen ilmapuolustus pudotti noin kaksi viikkoa kestäneen puolustusvaiheen aikana yhteensä 83 viholliskonetta; näistä ilmavoimiemme hävittäjätorjunnan osuus oli 68 ilmavoittoa. Ilmatorjunnan kontolle jäi 15 pudotusta. Jatkosodan alussa vihollisen pommitukset kotialuetta vastaan keskittyivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta etelärannikon kohteisiin, joista tärkeimpiä olivat Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Loviisa sekä Kouvola. Hyökkäyksen jatkuessa vihollisen kotialuetta kohtaan suorittama pommitustoiminta väheni merkittävästi ja osa kotialuetta suojanneista ilmatorjuntayksiköistä siirrettiinkin vahvennukseksi kenttäarmeijalle. Koko valtakunnan alueella toimineiden ilmavalvontajoukkojen vahvuus oli sodan alkaessa yhteensä 3500 henkilöä, joista 2800 oli lottia.
Suomen ilmavoimat saivat kesäkuun 1941 lopussa toimintaohjeen valmistautua tukemaan pääosillaan Karjalan Armeijan hyökkäystä Laatokan pohjoispuolelle. Yksi lentorykmentti varattiin suojaamaan Etelä-Suomen ja Vuoksenlaakson teollisuuslaitoksia. Ilmavoimien tuki siirtyi tehokkaana myös Karjalan kannaksen suuntaan, kun hyökkäys sinne aloitettiin.
Vaikka venäläisillä oli Suomen rintamilla niukka määrällinen ylivoima, parhaat koneet ja ohjaajat taistelivat saksalaisia vastaan itärintamalla. Hyökkäysvaiheen ensimmäinen merkittävä ilmataistelu käytiin Lahdenpohjan tuntumassa Laatokan pohjoisrannan yläpuolella heinäkuun 9.päivänä. Suomalaiset hävittäjät pudottivat 20 koneisesta neuvosto-osastosta yhdeksän hävittäjää. Hyökkäyksen alkuvaiheessa vihollinen keskitti pommituksensa teiden suuntiin eteneviä joukkojamme vastaan. Venäläiset kärsivät raskaita pommikonetappioita ja meikäläiset hankkivat ilmanherruuden.
Ensimmäinen suomalainen pommitushyökkäys tapahtui heinäkuun 1.päivänä Muurmannin radalle. Kenttäarmeijan hyökkäystä tuettiin pommituksin erityisesti vihollisen lentokentille. Syyskuun loppupuolella pommikoneemme keskitettiin Muurmannin radan pommituksiin.

Radio Kirjo 27.02.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen