Jatkosota - Sota, joka piti käydä
Ilkka Halonen
6. Komento- ja ihmissuhteet
6.1.
Hyvä sotilasjohtaja
Väinö Linna on,
kuten kaikki tiedämme, kuvannut Tuntemattomassaan hyvin ja elävästi
- ehkäpä hiukan karrikoidenkin - erilaisia upseerityyppejä. On
varmaankin niin, että kaikissa joukoissa oli omat Koskelansa, Kariluotonsa
ja Lammionsa. Koskela taitoi hyvin miesten käsittelyn. Hän oli luontainen
johtaja, jota seurattiin ja toteltiin tiukoissakin paikoissa. Kariluoto oli
tunnollinen johtajatyyppi. Ehkäpä hän tavallaan edusti komppaniaportaan
keskivertoupseeria. Lammio oli rohkea mies, mutta ei osannut käsitellä
alaisiaan, ja joutui moniin hankaliin ristiriitatilanteisiin. Hän lienee
perinyt ominaisuutensa jo geeneissään, eikä niitä millään
koulutuksella voitu täysin muuttaa. Uskonpa kuitenkin, että valtaosa
kadettiupseereista oli taitavia ja miestensä arvostamia johtajia, joiden
toimintaa tietenkin erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet värittivät.
Simputus - eli alaisten ihmisarvoa halventama esimiehen toiminta - lienee ollut
harvinaista etulinjassa. Sitä varmasti esiintyi eri muodoissaan koulutuskeskuksissa
sodankin aikana. Tällöin oli pääosin kyse varusmiesesimiesten
asiattomasta toiminnasta, johon kouluttajahenkilökuntakin saattoi joissain
tapauksessa osallistua. Esimiesten valvonnan taso vaihteli koulutuskeskuksittain.
On kuitenkin varmaa, että ilmitulleisiin tapauksiin tartuttiin yleensä
tiukasti ja syylliset saatettiin edesvastuuseen.
Radio Kirjo
27.03.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen