Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
6. Komento- ja ihmissuhteet
6.1. Hyvä sotilasjohtaja

Väinö Linna on, kuten kaikki tiedämme, kuvannut Tuntemattomassaan hyvin ja elävästi - ehkäpä hiukan karrikoidenkin - erilaisia upseerityyppejä. On varmaankin niin, että kaikissa joukoissa oli omat Koskelansa, Kariluotonsa ja Lammionsa. Koskela taitoi hyvin miesten käsittelyn. Hän oli luontainen johtaja, jota seurattiin ja toteltiin tiukoissakin paikoissa. Kariluoto oli tunnollinen johtajatyyppi. Ehkäpä hän tavallaan edusti komppaniaportaan keskivertoupseeria. Lammio oli rohkea mies, mutta ei osannut käsitellä alaisiaan, ja joutui moniin hankaliin ristiriitatilanteisiin. Hän lienee perinyt ominaisuutensa jo geeneissään, eikä niitä millään koulutuksella voitu täysin muuttaa. Uskonpa kuitenkin, että valtaosa kadettiupseereista oli taitavia ja miestensä arvostamia johtajia, joiden toimintaa tietenkin erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet värittivät.
Simputus - eli alaisten ihmisarvoa halventama esimiehen toiminta - lienee ollut harvinaista etulinjassa. Sitä varmasti esiintyi eri muodoissaan koulutuskeskuksissa sodankin aikana. Tällöin oli pääosin kyse varusmiesesimiesten asiattomasta toiminnasta, johon kouluttajahenkilökuntakin saattoi joissain tapauksessa osallistua. Esimiesten valvonnan taso vaihteli koulutuskeskuksittain. On kuitenkin varmaa, että ilmitulleisiin tapauksiin tartuttiin yleensä tiukasti ja syylliset saatettiin edesvastuuseen.

Radio Kirjo 27.03.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen