Jatkosota - Sota, joka piti käydä
Ilkka Halonen
6. Komento- ja ihmissuhteet
6.2.
Upseeristo
Suomen armeijan upseerikunta
muodostui viime sotiemme aikana sekä aktiivi että reserviupseereista.
Koska puolustusvoimamme silloinkin perustuivat laajaan reserviin, olivat reserviupseerit
enemmistönä. Heidän vastuulleen lankesivat pääosin
etulinjan alemmat johtajatehtävät. Perusyksikkötasoa - jolla
tarkoitetaan komppaniaa ja patteria - ylemmät komentajatehtävät
annettiin yleensä vain aktiiviupseereille. Vaativimmat esikuntatehtävät
olivat myös aktiiviupseereiden harteilla. Silti esikuntaupseereistakin
suurin osa oli reserviupseereita.
Sotiemme ajan upseeriston yhteiskunnallinen tausta antaa pienoiskuvan koko Suomen
kansasta. Upseeriura ei enää silloin ollut ylempien luokkien etuoikeus
eikä reservissä upseeriksi yleneminen aina ollut kouluista kiinni.
Ratkaisevana tekijänä oli kunnostautuminen johtamis- ja taistelutehtävissä.
Suurin kenttäarmeijamme rivivahvuus jatkosodassa saavutettiin Neuvostoliiton
suurhyökkäyksen jälkeen elokuussa 1944, jolloin se oli noin 531
000 miestä. Tällöin upseereita oli noin 28 000, aliupseereita
87 000 ja miehistöä noin 216 000. Reserviupseerien osuus upseerikunnasta
sodan loppuvaiheessa kesällä 1944 nousi noin 85%:iin.
Jatkosotaan osallistui vielä 710 ennen vapaussotaamme Saksassa Jääkäripataljoona
27:ssä sotilaallisen peruskoulutuksensa saanutta jääkäriä.
Monella heistä oli sotakokemusta vapaussotamme lisäksi ensimmäisestä
maailmansodasta Saksan itärintamalla. Heidän asemansa oli hallitseva
korkeissa komentajatehtävissä. Esimerkiksi kesällä 1944
Marsalkan lähin mies kenraali Heinrichs sekä ilma- ja merivoimien
sekä kaikkien armeijakuntien komentajat olivat jääkäriupseereita
ja 12 divisioonaa 15:sta komensi jääkäriupseeri. Heitä palveli
myös alemmissa johtoportaissa kuten komppanian päällikköinä
ja pataljoonien komentajina.
Jatkosodan upseeritappiot olivat yli 10 000 kaatunutta, kadonnutta ja haavoittunutta.
Kaikista kaatuneista upseereista reserviupseereita oli noin 87 %. Suurimmat
tappiot olivat nuorten reservin vänrikkien ja luutnanttien kohdalla. Tämä
johtui siitä, että joukon kärjessä johtaja on alttein vihollisen
tulelle. Siksi upseeritappiot olivat suhteellisesti paljon suuremmat kuin alipäällystön
tai miehistön. Moni jääkäriupseeri kohtasi matkansa pään
jatkosodan aikana. Kuopiossa syntynyt ja koulunsa käynyt Mannerheimristin
ritari, kenraalimajuri E.A.Vihma kaatui heistä viimeisenä elokuun
alkupäivinä 1944.
Kadettiupseereita valmistui sodan aikana kahdelta kadetti- ja kolmelta merikadettikurssilta
yhteensä noin 650. Kurssit olivat noin vuoden pituisia. Kadeteilla oli
jo kurssin alkaessa sotakokemusta. Osasta maavoimien koulutuksen aloittaneista
kadeteista tuli ilmavoimien upseereita, joille annettiin erikseen lentokoulutus.
Sotakorkeakoulun ja Taistelukoulun yleisesikunta- ja esiupseerikursseja ei toimeenpantu
sodan aikana.
Reserviupseerikursseja, jotka kestivät 3 - 6 kuukautta, maavoimissa järjestettiin
sodan aikana kymmenen. Näiltä kursseilta valmistui 8500 reserviupseeria.
Merivoimien kursseilta valmistui runsas 400 reserviupseeria. Lentosotakoulun
kursseilta valmistui noin 170 ilmavoimien reserviupseeria. Reserviupseerikursseillekin
komennettiin rintamakokemusta saaneita miehiä.
Radio Kirjo
27.03.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen