Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
6. Komento- ja ihmissuhteet
6.2. Upseeristo

Suomen armeijan upseerikunta muodostui viime sotiemme aikana sekä aktiivi että reserviupseereista. Koska puolustusvoimamme silloinkin perustuivat laajaan reserviin, olivat reserviupseerit enemmistönä. Heidän vastuulleen lankesivat pääosin etulinjan alemmat johtajatehtävät. Perusyksikkötasoa - jolla tarkoitetaan komppaniaa ja patteria - ylemmät komentajatehtävät annettiin yleensä vain aktiiviupseereille. Vaativimmat esikuntatehtävät olivat myös aktiiviupseereiden harteilla. Silti esikuntaupseereistakin suurin osa oli reserviupseereita.
Sotiemme ajan upseeriston yhteiskunnallinen tausta antaa pienoiskuvan koko Suomen kansasta. Upseeriura ei enää silloin ollut ylempien luokkien etuoikeus eikä reservissä upseeriksi yleneminen aina ollut kouluista kiinni. Ratkaisevana tekijänä oli kunnostautuminen johtamis- ja taistelutehtävissä.
Suurin kenttäarmeijamme rivivahvuus jatkosodassa saavutettiin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen jälkeen elokuussa 1944, jolloin se oli noin 531 000 miestä. Tällöin upseereita oli noin 28 000, aliupseereita 87 000 ja miehistöä noin 216 000. Reserviupseerien osuus upseerikunnasta sodan loppuvaiheessa kesällä 1944 nousi noin 85%:iin.
Jatkosotaan osallistui vielä 710 ennen vapaussotaamme Saksassa Jääkäripataljoona 27:ssä sotilaallisen peruskoulutuksensa saanutta jääkäriä. Monella heistä oli sotakokemusta vapaussotamme lisäksi ensimmäisestä maailmansodasta Saksan itärintamalla. Heidän asemansa oli hallitseva korkeissa komentajatehtävissä. Esimerkiksi kesällä 1944 Marsalkan lähin mies kenraali Heinrichs sekä ilma- ja merivoimien sekä kaikkien armeijakuntien komentajat olivat jääkäriupseereita ja 12 divisioonaa 15:sta komensi jääkäriupseeri. Heitä palveli myös alemmissa johtoportaissa kuten komppanian päällikköinä ja pataljoonien komentajina.
Jatkosodan upseeritappiot olivat yli 10 000 kaatunutta, kadonnutta ja haavoittunutta. Kaikista kaatuneista upseereista reserviupseereita oli noin 87 %. Suurimmat tappiot olivat nuorten reservin vänrikkien ja luutnanttien kohdalla. Tämä johtui siitä, että joukon kärjessä johtaja on alttein vihollisen tulelle. Siksi upseeritappiot olivat suhteellisesti paljon suuremmat kuin alipäällystön tai miehistön. Moni jääkäriupseeri kohtasi matkansa pään jatkosodan aikana. Kuopiossa syntynyt ja koulunsa käynyt Mannerheimristin ritari, kenraalimajuri E.A.Vihma kaatui heistä viimeisenä elokuun alkupäivinä 1944.
Kadettiupseereita valmistui sodan aikana kahdelta kadetti- ja kolmelta merikadettikurssilta yhteensä noin 650. Kurssit olivat noin vuoden pituisia. Kadeteilla oli jo kurssin alkaessa sotakokemusta. Osasta maavoimien koulutuksen aloittaneista kadeteista tuli ilmavoimien upseereita, joille annettiin erikseen lentokoulutus. Sotakorkeakoulun ja Taistelukoulun yleisesikunta- ja esiupseerikursseja ei toimeenpantu sodan aikana.
Reserviupseerikursseja, jotka kestivät 3 - 6 kuukautta, maavoimissa järjestettiin sodan aikana kymmenen. Näiltä kursseilta valmistui 8500 reserviupseeria. Merivoimien kursseilta valmistui runsas 400 reserviupseeria. Lentosotakoulun kursseilta valmistui noin 170 ilmavoimien reserviupseeria. Reserviupseerikursseillekin komennettiin rintamakokemusta saaneita miehiä.

Radio Kirjo 27.03.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen