Jatkosota - Sota, joka piti käydä
Ilkka Halonen
8.Ilmatoiminta
8.2. Sotapropaganda
Varsinainen rintamalinjojen
yli suoritettava sotapropaganda määrättiin Päämajan
tiedotusosaston tehtäväksi joulukuun alusta 1941 alkaen.
Suomalainen sotapropaganda oli kahdenlaatuista: niin sanottua yleispropagandaa,
jota varten Päämaja jakoi aineistoa ja paikallispropagandaa, mikä
valmisteltiin tiedotuskomppanioissa eri rintamanosilla.
Onnistuneen hyökkäysvaiheen jälkeen käytettiin yleispropagandassa
hyväksi myös saksalaisten menestyksiä. Viholliselle koetettiin
uskotella, että vastarinta oli turhaa. Myös korostettiin puna-armeijan
suuria tappioita, politrukkien valheellisuutta sekä surkuteltiin työläisten
julmaa kohtaloa Neuvostoliitossa. Propagandavälineinä olivat lentolehtiset
ja kaiuttimet.
Paikallispropagandassa sekä lentolehtisin että kaiuttimin korostettiin
paikallisia olosuhteita. Se kohdistettiin tietyn rintamassa olevan joukon johdolle
tai miehistölle. Propagandaan saatiin todellista tietoa muun muassa vankien
kuulusteluista.
Suomalaisella propagandalla oli vuoden 1942 aikana toivottu vaikutus. Kesä-
ja joulukuun välisenä aikana Kannaksen ja Itä-Karjalan rintamilla
antautui noin 300 neuvostosotilasta sotavangeiksi.
Sodan pitkittyessä - ennen kaikkea Stalingradin tappion jälkeen -
oli muutettava propagandan sisältöä. Painopistekin siirrettiin
paikallispropagandaan.
Neuvostoliiton sotapropaganda noudatteli samoja menettelytapoja kuin suomalainenkin.
Sillä oli se suuri etu, että suomalaiset saattoivat aina vuoden 1943
loppupuolelle asti täysin vapaasti sitä seurata. Suomalaisen sodanjohdon
yleinen käsitys oli, ettei sillä ollut vaikutusta joukkoihimme.
Neuvostoliiton propagandan yleisenä sisältönä oli kehotus
kapinaan, saksalaisten karkottaminen ja korkeimman poliittisen ja sotilasjohdon
erittäin jyrkkä arvostelu. Yliloikkarien saamiseksi vihollinen laati
lentolehtisiä, joissa mainittiin nimeltä suomalaisia sotavankeja ja
kehuttiin heidän elämäänsä sotavankeudessa.
Neuvostoliiton propaganda oli huomattavasti aggressiivisempaa kuin suomalainen.
Vuoden 1943 aikana saadut voitot saksalaisista korostuivat suomalaisten rintamajoukkoihin
kohdistuneessa propagandassa. Uhkaukset alkavasta suurhyökkäyksestä
kuuluivat vuoden 1943 loppupuolelta alkaen lähes aina propagandan sisältöön.
Neuvostopropaganda ei yleensä saanut vastakaikua joukoissamme. Neuvostosanan
peitsi kääntyi isäntiään vastaan karkeutensa ja Suomen
olojen tuntemattomuuden vuoksi. Kuitenkin vuoden 1943 lopulla havaittiin, että
sillä oli jossain määrin levottomuutta herättävä
vaikutus. Niinpä ryhdyttiin vastatoimiin kouluttamalla erityisesti valistusupseereita.
Sotapropaganda ei tietenkään rajoittunut vain rintamajoukkoja koskevaksi.
Se kohdistui voimakkaana myös kotirintamaan. Kuuluisiksi tulivat "Neuvostotiltut"
ja heidän opponenttinsa "Jahvetti". Valtion tiedotuslaitos toimi
tehokkaana kansan mielipiteen mittaajana ja torjui neuvostopropagandaa jakamalla
tosipohjaista tietoa kulloisestakin tilanteesta.
Radio Kirjo 24.04.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen