Jatkosota - Sota, joka piti käydä

Ilkka Halonen
8.Ilmatoiminta
8.2. Sotapropaganda

Varsinainen rintamalinjojen yli suoritettava sotapropaganda määrättiin Päämajan tiedotusosaston tehtäväksi joulukuun alusta 1941 alkaen.
Suomalainen sotapropaganda oli kahdenlaatuista: niin sanottua yleispropagandaa, jota varten Päämaja jakoi aineistoa ja paikallispropagandaa, mikä valmisteltiin tiedotuskomppanioissa eri rintamanosilla.
Onnistuneen hyökkäysvaiheen jälkeen käytettiin yleispropagandassa hyväksi myös saksalaisten menestyksiä. Viholliselle koetettiin uskotella, että vastarinta oli turhaa. Myös korostettiin puna-armeijan suuria tappioita, politrukkien valheellisuutta sekä surkuteltiin työläisten julmaa kohtaloa Neuvostoliitossa. Propagandavälineinä olivat lentolehtiset ja kaiuttimet.
Paikallispropagandassa sekä lentolehtisin että kaiuttimin korostettiin paikallisia olosuhteita. Se kohdistettiin tietyn rintamassa olevan joukon johdolle tai miehistölle. Propagandaan saatiin todellista tietoa muun muassa vankien kuulusteluista.
Suomalaisella propagandalla oli vuoden 1942 aikana toivottu vaikutus. Kesä- ja joulukuun välisenä aikana Kannaksen ja Itä-Karjalan rintamilla antautui noin 300 neuvostosotilasta sotavangeiksi.
Sodan pitkittyessä - ennen kaikkea Stalingradin tappion jälkeen - oli muutettava propagandan sisältöä. Painopistekin siirrettiin paikallispropagandaan.
Neuvostoliiton sotapropaganda noudatteli samoja menettelytapoja kuin suomalainenkin. Sillä oli se suuri etu, että suomalaiset saattoivat aina vuoden 1943 loppupuolelle asti täysin vapaasti sitä seurata. Suomalaisen sodanjohdon yleinen käsitys oli, ettei sillä ollut vaikutusta joukkoihimme.
Neuvostoliiton propagandan yleisenä sisältönä oli kehotus kapinaan, saksalaisten karkottaminen ja korkeimman poliittisen ja sotilasjohdon erittäin jyrkkä arvostelu. Yliloikkarien saamiseksi vihollinen laati lentolehtisiä, joissa mainittiin nimeltä suomalaisia sotavankeja ja kehuttiin heidän elämäänsä sotavankeudessa.
Neuvostoliiton propaganda oli huomattavasti aggressiivisempaa kuin suomalainen. Vuoden 1943 aikana saadut voitot saksalaisista korostuivat suomalaisten rintamajoukkoihin kohdistuneessa propagandassa. Uhkaukset alkavasta suurhyökkäyksestä kuuluivat vuoden 1943 loppupuolelta alkaen lähes aina propagandan sisältöön.
Neuvostopropaganda ei yleensä saanut vastakaikua joukoissamme. Neuvostosanan peitsi kääntyi isäntiään vastaan karkeutensa ja Suomen olojen tuntemattomuuden vuoksi. Kuitenkin vuoden 1943 lopulla havaittiin, että sillä oli jossain määrin levottomuutta herättävä vaikutus. Niinpä ryhdyttiin vastatoimiin kouluttamalla erityisesti valistusupseereita.
Sotapropaganda ei tietenkään rajoittunut vain rintamajoukkoja koskevaksi. Se kohdistui voimakkaana myös kotirintamaan. Kuuluisiksi tulivat "Neuvostotiltut" ja heidän opponenttinsa "Jahvetti". Valtion tiedotuslaitos toimi tehokkaana kansan mielipiteen mittaajana ja torjui neuvostopropagandaa jakamalla tosipohjaista tietoa kulloisestakin tilanteesta.

Radio Kirjo 24.04.2002 - Kirsi-Marja Myöhänen