Pihtiputaan hirsimestari
- Vuonna 1996 mentiin omasta metsästä valitsemaan
puut, tuotiin ne sahauspaikalle ja kevään tullen sahattiin pelkoiksi
ja annettiin kuivaa.
Näin kertoo pihtiputaalainen Martti Koljonen
hirsitaloprojektinsa alkuvaiheesta. Martti halusi rakentaa hirsitalon
vanhoja perinteitä kunnioittaen, muistoksi ja esimerkiksi
jälkipolville. Rakentaminen kesti puolitoista vuotta ja saman tien
myös talon pihaalue sai asianmukaisen aidan ja kodan. Myös
pihapiirin vanhat aittarakennukset korjattiin.
Vesikattomyönnytys
Piilutetut hirret ja itsetehdyt ikkunat antavat
talolle kauniin ja harmonisen ilmeen. Martin hirsitalo kääntää
aikaa taaksepäin: näin sitä ennen rakennettiin, silloin kun taito
ja suunnitelmat olivat vielä piilukirvestä käyttävän rakentajan
arkipäivää.
Ainoa myönnytys nykyajan vaateita varten jouduttiin
tekemään rakennuksen vesikaton kohdalla. Martti olisi halunnut
asiaankuuluvan pärekaton, mutta viranomaiset vaativat
paloturvallisuussyistä peltikaton.
Oma piilukirves
Vanha piilukirves näyttää pelkältä
museoesineeltä, mutta Martin käsissä se on oiva työkalu.
- Jokaisella piiluttajalla on oma
piilukirvesmallinsa, Martti kertoo.
- Työvälineen kanssa pitää olla sinut, muuten ei
homma onnistu, hän jatkaa.
Martin piilukirves on kääntyvävartinen, eli
varren voi irrottaa terästä ja kääntää toisin päin, jotta
rystyset eivät ole seinän ja kirveen välissä piilutusta
estämässä.
Hirsitalo hengittää
Kun hirsiseinä piilutetaan, niin piilutus sulkee
puusta syyt ja huokoset. Ulkoseinän hirret alkavat piilutuksen
myötä hylkiä vettä eikä kosteus pääse puun sisään.
Vanhan perinteen mukaan rakennetun hirsitalon
sisällä on talvisin lämmintä ja kesäisin sopivan viileätä. Talo
hengittää oikealla tavalla. Siellä on hyvä olla.
Toimittaja
Heimo Holopainen
