Erilaista asumista
Nuorenparin satavuotias kotiJenni ja Janne Kilpinen etsivät viime kesänä ensimmäistä omistusasuntoaan. Toijala vaikutti hyvältä paikalta, koska kulkuyhteydet eri suuntiin ovat hyvät, mutta itse talosta heillä ei erityisiä ennakkovaatimuksia ollut. Vanhaa taloa Kilpiset eivät tienneet hakevansa, mutta sellaisen he löysivät.
- Kyllä jotkut kaverit vähän varoivat mitä sanovat ääneen, kun tulivat ensimmäistä kertaa käymään, Janne naureskelee.
Jenni ja Janne tarttuivat toimeen ja ryhtyivät heti remontoimaan talovanhusta toimivaksi ja nykyaikaiseksi kodiksi. Käden jäljet alkavat onneksi jo näkyä: keittiö on viittä vaille valmis, ja sinne on hyvä poiketa silloin, kun usko alkaa loppua. Vähitellen ystävätkin ovat alkaneet uskoa urakan onnistumiseen.
Talo kertoo mennyttä aikaa
Jennin ja Jannen talon rakensi konduktööri Samuli Juhonpoika Mäenpää perheelleen vuonna 1905. Hän kuoli tapaturmaisesti muutamaa vuotta myöhemmin, ja sen jälkeen leskirouva ja kaksi tytärtä pitivät talossa majataloa ja taukotupaa rautateiden työntekijöille. Talo säilyi saman suvun hallussa viime kesään saakka, jolloin Jenni ja Janne ostivat sen Samuli Mäenpään tyttärenpojalta.
Talo kertoo menneistä vuosikymmenistä - konkreettisesti. Lattioiden alta löytyneitä kymmeniä vanhoja sanomalehtiä on ollut mukava selailla remontin keskellä. Vanhimman löydön teki Janne keittiötä purkaessaan: Viimeinen ponnistus, näytelmä neljässä näytöksessä, on kirjoitettu vuonna 1884.
Tekemistä riittää kahden asuinkerroksen lisäksi kellaritiloissa ja 70-luvulla ajan hengen mukaisesti rakennetussa lisäsiivessä. Alakerrassa työn alla ovat muun muassa olohuone ja ruokailuhuone. Myöhemmin remontoidaan yläkertaan kaksi makuuhuonetta. Tällä hetkellä yläkerrassa majoittuu satunnainen talkooväki kuin rautateiden työntekijät aikoinaan.
Työtä riittää molemmille
- Janne on uskonut siihen ensifiilikseen mikä syntyi silloin, kun tämä talo ostettiin. Minulta se on ehkä välillä kadonnut, kun on ollut raskasta, Jenni kertoo.
Jenni ja Janne ovat tyytyväisiä valintaansa, vaikka rankkaa on ollut. Samalla rahalla olisi voinut löytyä ihan valmis rivitalonpätkä. Sellaista ei kuitenkaan haluttu; hyvä kun kotona on tekemistä!
Työnjako on Kilpisen pariskunnalla selvä: molemmat tekevät mitä pystyvät. Jannella on hiukan remonttikokemusta, eikä Jennikään pelkää työkaluihin tarttua. Muutama vuosi vierinee, ennen kuin kaikki paikat ovat kunnossa.
- Haaveena on, että ensi kesänä kun talo täyttää sata vuotta, niin vanhan puolen huoneet olisivat valmiit ja voitaisiin pitää juhlat kiitokseksi niille, jotka meitä ovat remontissa auttaneet, Jenni suunnittelee.
toimittaja
Piia Ketopaikka
