Erilaista asumista
Kotoisaa tunnelmaa navetassa- Koko homman johtoajatuksena on ollut, että me tunnemme ja tiedämme elävämme navetassa, kertoo Maria Lassila-Merisalo.
Hämeenlinnalaisten Marian, aviomies Juha Merisalon sekä 1-vuotiaan Vilja-tyttären kodissa asuivat vielä 70-luvun alussa lehmät ja possut. Vanhasta ajasta kertovat muun muassa keittiön seinälle ripustetut lehmien kantakirjat, kunniapaikalle asetettu karjakirja - ja jopa kattoon näkyviin jätetyt lantakourun lattaraudat. Näin vuonna 1898 rakennetussa navetassa säilyy ”lehmän henki”, vaikka se onkin tätä nykyä avara ja karhean kaunis pikkuperheen koti.
Idea tuli ikkunoista
Maria on asunut koko ikänsä tilan päärakennuksessa, vaikka ei ehtinytkään lehmiä tavata. Vanhan navetan kauniit kaari-ikkunat saivat ajatuksen itämään - jos tuohon saisi rakennettua kodin.
Mitenkään varmaa ei navettakodin rakentaminen alkuun ollut. Työ on ollut alusta loppuun asti pioneerityötä, eikä vastaavaa ollut tullut aikaisemmin ammattilaisillekaan vastaan. Esimerkiksi lämmitysjärjestelmää ja graniittikiviseinien lämmöneristyskykyä pohdittiin ja laskettiin pitkään. Lopulta valittiin maalämpö, ja seinät ovat pitäneet lämmön sisällä hyvin. Eteenpäin remontissa auttoivat positiivinen asenne ja motto "se on eläneen näköistä”, kun vastaan tuli vinoa seinää ja vääränvärisiä tiiliä.
- Totta kai oli epävarmoja hetkiä, mutta aina oli vahva päämäärä ja halu. Kun asuttiin keskustassa 50 neliöisessä kaksiossa ja kaikki paikat oli täynnä tavaraa, niin unelmoitiin joskus sängyssä, että millaistahan sitten on asua uudessa kodissa, muistelee Juha remonttivaiheita.
Valmista tulee - joskus
- Monta epäilystä on osoitettu vääriksi matkan varrella. Ikinä ei ole kaduttanut hetkeäkään, ei minua ainakaan, Maria vakuuttaa.
Perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa vuosi sitten vappuna. Keittiössä asuivat ennen vasikat, ja Viljan huone on vanhan sonninkarsinan kohdalla. Juha ja Maria nukkuvat entisessä sikalassa. Nyt koti näyttää päällisin puolin valmiilta, vaikka väliovet puuttuvat ja muutakin sisäremonttia on edessä vielä paljon - sitä tehdään vähitellen, lehmän henkeä kunnioittaen.
- Jokaiselle oma koti on tavallaan ikuisuusprojekti. Kyllä minä silti luulisin, että me joskus toteutamme ne vahvat visiot ja suunnitelmat, mitä tästä pitäisi tulla, Juha pohtii.
Remontin aikana Juha ja Maria saivat ihmettelyjen lisäksi myös paljon kannustavaa palautetta.
Vanhojen, kivisten ja tukevien navettarakennusten kunnioitus näyttääkin nousseen arvoon arvaamattomaan, ja niitä otetaan asuinkäyttöön yhä kärkkäämmin. Olisiko tässä tulevaisuuden asumisen kuumin trendi?
toimittaja
Piia Ketopaikka
