Erilaista asumista
Luomusti matalaenergiallaSuunnittelija J.P. Riuttamäki on ekologinen kokeilija, joka ei mene yli riman matalimmasta kohdasta vaan yhdistelee uutta ja vanhaa. Hän kävi opiskelemassa rakentamista Australiassa ja Itävallassa ja toi sieltä mukanaan uusia ajatuksia.
- Australiassa minua alkoi kiinnostaa ekologinen rakentaminen. Sillä ei vielä ollut nimeä, vaan pohdittiin, miten ympäristöä rasitettaisiin mahdollisimman vähän myös rakentamisessa. Itävallassa tein loppuopinnot. Siellä oli jo ekologinen rakentaminen oppiaineena, Riuttamäki kertoo.
Hän pääsi toteuttamaan ajatuksiaan voitettuaan Eko-Viikin ekologisen koerakentamisen ryhmätontin ehdotuksellaan luonnonmukaisesta matalaenergisestä talosta.
- Saatuani tietää voitosta kävin hiihtolomalla kaatamassa omasta metsästä kantavaksi pilariksi mäntypölkin. Kuorin sen metsässä halkeilun minimoimiseksi.
Ensimmäiset paalut savipohjaan
Projekti on kestänyt jo vuosia. Vuonna 2001 lyötiin tontille savipohjaan ensimmäiset paalut.
- Olen halunnut tehdä tätä itse mahdollisimman paljon, koska tykkään käyttää käsiäni.
Riuttamäki pitää vahvuutena sitä, että rakennetaan vanhanaikaisista, luonnonkuiduista ja yleensä materiaaleista, joihin ei ole lisätty ulkopuolisia kemikaaleja tai kosteuksia. Samalla hän esittelee savella rapattua seinää.
- Savella saadaan kosteutta tasapainotettua. Savi on saatu viemärikaivannoista ja on siis ilmainen materiaali ja lisäksi valmiina rakennuspaikalla. Sen etuna on myös yritys-erehdys -mahdollisuus. Sitä voi korjata useampaankin kertaan, koska se ei sitoudu kemiallisesti.
Riuttamäki lisää vielä, että tutkimusten ja vanhan tiedon mukaan savi on erittäin hyvä sisäilmaa parantava materiaali.
Lämmöneristys tärkeää
Ulkoseinäeristeenä on olkipaali. Siitä on jo toistasataa vuotta kokemusta vastaavissa ilmasto-olosuhteissa. Sisä- ja ulkopuolelta olkipaali on suljettu kolminkertaisella savirappauksella. Lisäksi olkipaalit on tilkitty pellavalla.
- Rakennukselle tulee kaukolämpö ja lämmin vesi kiertää rautaputkissa. Hyvällä eristyksellä päästään yksinkertaisiin ratkaisuihin, koska lämmöntarve on huomattavasti normaalia rakentamista pienempää, Riuttamäki iloitsee.
On pakko myöntää, että välillä väsyttää, kun projektin venyy ja venyy.
- Lohdutuksena on, että tästä tulee kuitenkin koti loppuelämäksi. Ensimmäisenä ylös rappuja köpöttelee koira, ja luultavasti tyttöystäväkin tulee perässä!
toimittaja
Nina Kujansivu
