"Mistä minä olen kotoisin?"

Sukututkimus kiinnostaa yhä useampia, nykyisin myös nuoria, korkeasti koulutettuja ja miehiä. Omat esivanhemmat kiinnostavat: keitä he olivat, missä asuivat ja ovatko omat sukulaiset olleet ruhtinaita tai ruustinnoja?

Suomessa sukujen tutkiminen on helppoa verrattuna muuhun Eurooppaan, koska yhtäjaksoiset kirkonkirjojen sarjat ulottuvat meillä 1600-luvun lopulle. Suomessa on arvostettu luterilaista tarkkaa raportointia, yhtä helppoa sukututkimuksen teko on ainoastaan Ruotsissa.

Niin sanottu verkkoavusteinen sukututkimus helpottaa tietojen löytämistä. Internet on tutkijalle kuitenkin vain apuväline. Yhä vielä sukututkimuksen tekeminen vaatii tietojen tarkistamista arkistojen ja kirjastojen mikrofilmeiltä. Käsin kirjoitetut kirkonkirjat ovat usein vaikealukuisia ja ruotsinkielisiä. 1940-50 luvulla mormonit kuvasivat asiakirjoja Suomessa, ja tiedot ulottuvat 1600-1700 luvun taitteesta 1860-luvulle saakka. Siitä eteenpäin kirkonkirjojen tietoja on tallennettu ns. mikrokorteille. Mikrofilmattuja kirkonkirjoja pääsee selaamaan oman alueen maakunta-arkistoissa ja kirjastoissa. Myös seurakunnat antavat tietoja.

Sukuselvitystä verkossa

Sukutukijalle suurin apu löytyy Suomen Sukututkimusseuran Historiankirjoista, ns. Hiski-projektista. Näin löytyvät tiedot seurakunnissa kastetuista, vihityistä ja haudatuista. Luettelot puhtaaksikirjoitettiin käsin 1920-30 luvuilla, ja näin syntyivät Mustat kirjat. Harrastajavoimin ja työllisyysvaroin Mustia kirjoja tallennetaan tietokantaan. Työ on hidasta, mutta luettelot ovat kaikkien käytössä Suomen Sukututkijaseuran verkkosivuilla osoitteessa: http://www.genealogia.fi/.

Ammattisukututkijan mukaan verkkoavusteinen tutkimus saattaa tuntua hämäävän helpolta. Osa harrastajatutkijoista toimisi nykyisin ainoastaan verkossa, eikä välittäisi istua arkistoissa tulkitsemassa mikrofilmien koukeroita. Kuitenkin esimerkiksi kokonaisten perheiden olemassaolo ja sukulaisuussuhteet löytyvät varmimmin rippikirjoista.

Huokea harrastus

Harrastuksena tutkimus maksaa hyvin vähän, maakunta-arkistot, kirjastot ja kansallisarkiston palvelut ovat ilmaisia. Toiselle paikkakunnalle tilatut mikrofilmit maksavat, kirkkoherranvirastot laskuttavat tilauksista hieman yli kaksikymmentä euroa. Kansan- ja työväenopistoissa järjestetään sukututkimukseen opastavia kursseja.

Ammatikseen sukuja tutkivia on Suomessa vain noin kymmenkunta.

Asiakas voi ottaa tilaamalleen työlle kustannus- tai aikarajan, ammattilaisen tuntitaksa voi olla noin 30 euroa. Tutkimukseen käytetty rahamäärä vaihtelee yleensä alle sadasta eurosta 1700 euroon. Asiakassuhde voi kestää useita vuosia jos rahaa riittää. Palkitsevinta lienee kuitenkin löytää sukulaisensa ihan itse!

Teksti: Lilli Loiri, Kari Pitkänen

Takaisin Asumisen ABC:hen