Kesäsiirtolasta kodiksi

Kurussa sijaitseva Kitti Puhakan tila on ollut monenlaisen elämän todistajana. Vuonna 1918 vapaus/kansalaissodan aikana rintamalinjoja koottiin tilan tuntumassa. Maaliskuun puolivälissä eversti Hjalmarsonin johtamat Suomen hallituksen joukot valtasivat Kurun kirkonkylän. Täältä hyökkäys eteni Murolen kautta Teiskoon ja Sorilaan, missä kohdattiinkin jo venäläiset joukot.

Äänekkäimmät vaiheet tila koki, kun mainio, luonnonläheinen paikka toimi kaupunkilaislapsia virkistävänä kesäsiirtolana.

Hiljaiset tapetit

Tilan nykyistä emäntää Kitti Puhakkaa odottavat vielä mielenkiintoiset haasteet. Vanhojen hirsiseinien pintaan on tapetoitu useita erilaisia, aikansa virtauksia heijastelevia kuvioita.

Viime vuosien aikana Suomessa onkin innostuttu tutkimaan vanhoja tapetteja yleisemminkin. Tapetintuntijat osaavat ennallistaa seinien kerrostumista löytyneistä kappaleista rakennusten tyyliin sopivia uusiotapetteja.

Tapetin historia on pitkä; vanhimmat tapeteiksi miellettävät pinnat olivat myös tiivistyskeino. Turkkilaisilta ja Lähi-idästä eurooppalaiset oppivat kankaiden käytön koristeina ja tilanjakajana; verhon ja tapetin ero ei ollut aivan selvä. Tapetteina käytettiin käsiteltyjä vasikan, vuohen tai lampaannahka-arkkeja. Hienoimmat olivat ns. kultanahkoja. Suomen Kansallismuseoon siirretyssä Jakkarilan kartanon salissa oli jo 1760-luvulla upeat käsinmaalatut maisematapetit.

Tiedot ensimmäisistä eurooppalaisista paperitapeteista ovat Ranskasta muutaman sadan vuoden takaa. Niiden kuviointi jäljitteli taidokkaita seinävaatteita. Teollinen rullatapetti syrjäytti käsinpainetun arkkitapetin 1800-luvun puolivälissä. Samalla tyylillinen taso karsi. Tapettien yleistyessä 1800-luvun lopulla ja Euroopassa syntynyt taideteollinen suuntaus lisäsi kiinnostusta seinien peittävään koristeluun. Jugend-tyylin kulta-aika noin 100 vuotta sitten vakiinnutti tapetit osaksi taideteollista muotoilua. "Seinäpapereista" tuli meilläkin status-symboli ja maaseutukaupoistakin sai ostaa "ihania" kukkatapettirullia... Varattomat tyytyivät liimailemaan sanomalehtiä seinähirsiin; mikäs siinä. Siistiltähän sekin näytti!

Suomalaisten tapettien voittokulku

Modernit suomalaiset taiteilijat kuten Ilmari Tapiovaara ja Rut Bryk suunnittelivat hienostuneita malleja. Tapeteista muotoutui keskeinen osa sisustusta ja loputon taistelu hyvästä mausta siirtyi myös seinille. Meillä on vielä hyvässä muistissa joukko nimekkäitä 1950-luvun tapetteja. Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on noussut uuteen kukoistukseensa aina Yhdysvaltoja myöten. Maaria Wirkkalan Enkeli sävähdytti aikoinaan ja Jukka Pellisen Bownet on otettu uustuotantoon. Mainitsemisen arvoinen on myös Ilmari ja Annikki Tapiovaaran 2+3 tapetti.

Toimittaja Markus H. Korhonen