Betonista ja elementeistä rakennettiin siis innolla vuonna 1971... Jaa-a. Mitäpäs tähän sanoisi muumihenkinen romantikko? DDR-romantiikkaa vaiko aikansa toiminnallista ja konstailematonta käytännöllisyyttä... Nämä ovat varmasti niitä "makuasioita, joista ei ole hedelmällistä kiistellä". Itse tulen Oulusta ja olenkin aiheuttanut useita kahvipöytätappeluita mielipiteilläni menneiden vuosikymmenten arkkitehtuurista!

Talon rakensi ylpeydellä itselleen edustustoimistoksi siltojen ja satamien betonirakentamiseen erikoistunut insinööritoimisto. Mitä teet, siltä näytät; rakennus henkii kyllä alkuperäisen omistajansa toimialaa.

Lumet katolle vai katolta

Rakennuksen erikoisuus on kuulemma ns. trampoliinikatto, jota kannattelee kahdeksan järeää pilaria. Tasakattoa on myöhemmin muutettu loivasti vinoksi - sehän on vain järkevää kun ajattelee sääolosuhteitamme ja talven lumia. Sen kaiketi voi sanoa, että tasakatto EI ole Suomeen sopiva rakenne...

Jännittävää on, että kaupunkisuunnittelulautakunta on päättänyt, ettei rakennuksen julkisivua saa olennaisesti muuttaa. Myös 1970-luvun kiisteltyjä kokonaisuuksia suunnitelleet arkkitehdit ovat tiukasti puolustaneet aikakauden luomuksia "aikansa kuvina" ja varoittaneet purkamasta niitä harkitsemattomasti. (Hmmm… näin meidän kesken... Missä nämä lautakunnat ja ymmärtäväiset arkkitehdit olivat aikoinaan kun uusrenessanssi ja jugend-talot saivat kyytiä ja puskutraktorit jyräsivät alleen puutalokortteleita...)

Hyvä vai paha

Betoni- ja elementtirakentamisen suuri vuosikymmen oli juuri 1970-luku; kiivastahtisen ja nopean rakentamisen tarpeen taustalla olivat yhteiskunnalliset muutokset, joista keskeisin maaltapako. Asuntoja tarvittiin ja nopeasti. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tuolloin merkittävä osa Suomen puisista asuintaloista oli vetoisiksi ja kosteiksi rapistuneita. Ihmiset muuttivat iloiten lämpimään ja kunnon vesijohdoilla varustettuihin elementtitaloihin, joten varauksettomasti ei tulisi mennyttäkään romantisoida. Nopealle ja tehokkaalle rakentamiselle todellista ja kipeääkin tarvetta, mutta silti...

Kauneus on toki katsojan silmässä. Tällaisella silmällä talon näki Teemu Sarapaltio, joka osti talon vuonna 1999 ja entiseen konttorirakennukseen rakannettiin peräti viisi asuinhuoneistoa.

Toimittaja Markus H. Korhonen