Väentupa Multialla

Mielenkiintoisesti sijoittuva paikkakunta tuo Multia - kirkonkylä sijaitsee kolmen järven välisillä kannaksilla. Vehmasta ja mäkistä seutua Keuruun pohjoispuolella.

Väentupa-nimitys viittaa maataloustyöntekijöinä toimivaan palveluskuntaan - eli palkollisiin. Nykypäivänä heidän asemastaan, eduistaan ja oikeuksistaan vanhan ajan sääty-yhteiskunnassa tiedetään yleisesti ottaen vähän. Usein kokonaisuus saatetaan nähdä myös ahtaasti oman ajan näkökulmasta ja kärjistyneenä. Pääsääntöisesti ammattimainen työväki oli asemastaan tietoista ja hyvän työväen palkkaus- ja työehdot olivat kunniassa. Isäntäväki oli usein lähes yhtä lailla riippuvainen palkollisistaan kuin nämä isäntäväestä.

Palkollisten elämää

Väentupa oli siis suuremmissa maalaistaloissa ja kartanoissa rakennus, johon palkollisten elämä keskittyi; ruokailu, asuminen. Sesonkiaikana väentuvassa saatettiin syöttää lisätyöväki ja päivätyöläisetkin. Työpäivä alkoi jopa neljän-viiden aikoihin ja jo aamu yhdeksältä saatettiin syödä varsin tukevasti. Yöpuulle mentiin usein jo ilta seitsemän kieppeissä.

Väentuvan pirttiin oli myös usein keskitetty tärkeimmät sisäaskareet, puhdetyöt ja kutominen. Villat karstaantuivat, rukki surisi ja kangaspuut lonksuivat taitavan naisväen hyppysissä. Miehet veistelivät, vuolivat ja näversivät; syntyi puuastioita ja työkaluja, kirveenvarsia ja miksei korea rukinlapakin huomenlahjaksi rengiltä romanttisen toiveen kohteena olevalle piialle... Väentuvan iltapuhteita tehtäessä ehdittiin olla lähekkäinkin.

Naimakaupat

Terveesti toimivassa perheyhteisössä palkolliset viihtyivät samassa paikassa koko elämänsä ja heistä tuli enemmän tai vähemmän läheisiä isäntäväellekin. Kotimaisista elokuvista ainakin tiedämme, että silloin tällöin säätyrajakin ylittyi - ainakin pienemmissä taloissa - ja piika avioitui talon pojan kanssa tai terhakkaasta rengistä tuli kotivävy. Näin kävi toki aivan todellisuudessakin, vaikka säätyrajat saattoivat olla tiukkoja. 1900-luvulla monet muutokset; koneistuminen, tilakokojen muutokset ja yhteiskunnalliset tekijät häivyttivät varsinaiset palkolliset suuriltakin tiloilta.

Juhlaa

Syyskauteen sijoittuva kekri-juhla, jonka yhteyteen liittyivät käsite römppäviikko ja runtuviikko eli palkollisten oma juhlakausi ja uuden pestin ottaminen sekä perinteinen palkka- ja työehdoista sopiminen, on myös muuttunut vain yhdeksi, hieman heikosti tunnetuksi perinnejuhlaksi muiden joukossa.

Toimittaja Markus H. Korhonen