yle.fi


Kesä, jonka arvosana on 10

Kesä, jonka arvosana on 10

Kirjoittaja on Rami Rusinen eli 3Simon Lasse. Lisäksi Rami on mielisairaanhoitaja, yksi ohjaajamme noin kuudestakymmenestä serkusta ja erittäin lahjakas itseoppinut näyttelijä. Lassen rooli on Ramin ensimmäinen pääosa pitkässä elokuvassa.
6. lokakuuta 2011 Kommentit: 5

Että. No nyt on 3Simoa, kokopitkä komedia ollut purkissa kohta jo kaksi kuukautta, ja päivittäin tulee mietittyä aikaa Sörnäisissä ja Kalasatamassa. Sen tiedän varmasti, että kyseinen leffa on purkissa. Onnistuinko, onnistuttiinko, ovat päällimmäiset kysymykset? Mutta nykytietojen mukaan hyvältä näyttää!

Palataan ajassa taaksepäin. Muistan kun ohjaaja Teemu Nikki ensimmäisen kerran kertoi oluen ääressä kirjoittavansa Jani Pösön kanssa kokopitkää elokuvaa. Silloin ajattelin salaa kulmakarvojeni takana, että olisikohan siinä mahdollisesti pikku roolia tarjolla tälle kokemattomalle näyttelijän alulle. Oikeastihan olen mielari, eli mielisairaanhoitaja. En uskaltanut toivoa mitään, koska olen pessimisti. Silloin ei ikinä pety.

Noh, sittenhän se puhelin pärähti vuoden 2010 lopulla ja tuo rillipäinen nyrkkeilijä, ideamasiina, sekä ohjaaja puhui minulle puhelimessa sanoja siinä järjestyksessä kuin lämmin piirakka istuu kovaan nakkiin. Olin niin innossani roolin saamisesta, että yritykseni puhelun aikana pysyä coolina ei onnistunut. Kiroilen meinaan vuolaasti kun innostun ja kärähdin varmasti intoilustani.

Siitä alkoi minulle sisäisen hymyn talvi. En voinut vielä puhua projektista kenellekään. Pomolle piti tietenkin ilmoittaa, jotta saisin anottua virkavapaata arkityöstä kuvausten ajaksi. Tätä mahdollisuutta en olisi jättänyt ikinä väliin, vaikka olisi työpaikka mennyt. Kun harjoitukset, castingit ja kuvausajat oli turvattu, oli mukava keskittyä unelmaan. Kiitos muuten pomolleni ymmärryksestä.

Hymyn kesä 2011, Rami Lassena.

Teemu käski minun lopettaa tupakoinnin ja käydä lenkillä paljain jaloin, koska leffassa juostaan ja reilusti. No lenkillä kävinkin heti kun kantapäät olivat toipuneet edelliseltä Norjan kuvauskeikalta. Huvitti meinaan lenkkeillä täällä Lahden kaduilla paljain jaloin. Oli sellai tyhmä olo. Mutta tarkotus voitti häpeän.

Lenkillä ennen kuvauksia, Olli ja Rami.

Hahmoa ei ohjaajan käskystä saanut miettiä liikaa. Tein kuitenkin läsnäoloharjoituksia tuntemattomien kanssa ja katselin tuttavieni piirteitä - jospa löytyis Lassen hahmoon jotain käyttistä. Teemu antaa myös improta kuvauksissa, ja niinpä sisäistin kohtauksien merkityksiä valmiiksi, jotta runko pysyisi kasassa dramaturgisesti. Paulan kanssa irroteltiin harjoiteltaessa dialogia niin, ettei takerruttu mihinkään tiettyyn tapaan. Sillä sai olennaisimmat replat turvallisesti selkärankaan.

Tässä vaiheessa replat olivat jo turvallisesti Ramin pitkässä selkärangassa. Paulan ja Ramin pituusero ei ole elokuvan taikaa vaan täyttä totta.

Kun kuvaukset alkoivat tuli samantien vastoinkäyminen. Ensimmäisenä päivänä ikkunasta hyppy-kohtauksessa väistin ikkunan alla häärivää karismaattista vastanäyttelijääni Ollia loukaten jalkapöytäni melko pahasti. Se tummui ja turposi. Jotkut haukkui minua jopa hobitiksi. Eka ajatus oli, että en sano kellekään mitään. No, toka ajatus oli, että pakko sanoa, sillä rupesin linkuttamaan. Silloin meinas tulla itku. Pelkäsin, että unelmani viedään käsistä. En pystyisikään enää tekemään tätä roolia. Ja samalle päivälle oli vielä buukattu monta tuntia juoksukohtauksia ympäri Helsinkiä.

Kovan onnen koipi.

En ole rooleissani elokuvissa ja teatterissa ikinä antanut kivun jarruttaa tekemistäni. Nyt sitten tuli se eka kerta. Sinä päivänä tein kaikkeni mitä pystyin, ei sillä koivella pystynyt juoksemaan, mutta minä yritin. Näin jälkikäteen voi sanoa, että on hyvä että tiimi pisti kuvaukset siltä päivältä poikki. Ymmärrän sen nyt. Jalka oli ihan paskana. Olin niin vihainen tilanteeseen, että en pystynyt puhumaan kellekään mitään. Kävelin suoraan autoon ja itkin. Syytin itseäni, että jalan takia päivästä jäi pari tuntia juoksemista kuvaamatta. Onneksi puuttuvat kohtaukset saatiin vikana päivänä purkkiin. Ja onneksi röntgen kertoi, että murtumia ei ole. Eli jees-loppu tässäkin.

Paljasjalkainen lahtelainen lenkkeilijä Helsingissä. Kuvausten edetessä ja jalan parantuessa Katin tekemä jalkamaski tuli tärkeäksi.

Jalan rikkoontumisen lisäksi ongelmaksi muodostui ajoittainen unissaan näytteleminen. Tein 3 simoa elokuvaa unissani öisin asunnossa, jossa punkkasin kuvausten ajan. Kiitos Paulalle vielä kerran majapaikasta. Heräsin kerran siihen kun suutelin tyynyä ja katsoin ohjaajaa miellyttäen ikkunasta ulos. Ihmettelin kun ei kuulunut kiitos-huutoa ollenkaan. No sitten tajusin, että eihän täällä huoneessa ole muita kuin minä ja pussailtu tyyny. Silloin ei ollut fiksu olo. Tämä on vain yksi esimerkki. Sekin oli hauskaa, kun näin Helsingin kavereita vapaa-aikana ja mietin koko ajan suojaviivaa ja kummalla puolella Jyrki kuvaa meidän keskustelua. Se oli aika spookia. Nämä edelliset esimerkit kertovat tiiviistä kuvausaikataulusta.

Yksi 3Simon kuvausten mukavuuksista oli vahva improamisen kulttuuri. Se on mun lempparihommaa. Vapaan ilmaisun etuja ovat aidomman tuntuiset kohtaukset. Kun ei tarvii reploja pakata väkisin suuhun, niin kohtaukset ovat luontevampia. Joskus voi tietty olla vaikeuksia leikata dialogi kasaan. Teemu antoi myös yllätysreploja vastanäyttelijöille. Se se vasta oli hauskaa kun ei ikinä tienny mitä pommeja sieltä tulee, ja pysyykö pokka. Olikohan tää sitä aitojen reaktioiden onkimista?

Nyt miettiessä mennyttä kesää annan sille arvosanan 10. Kiitos leffaporukan yhteen hiileen puhaltamisen. Menee jopa yli vuoden 1997, jonka arvosanaksi annoin 9½.

Hymyä huulessa vaikka kamera ei käy.

Se on veikee juttu kun aina tälläsissä produktioissa tulee ne insidejutut niin hauskoiksi. Pervot jutut Paulan ja Katin kanssa olivat ne mieleenpainuvimmat. Samoin kuin kuvaajamme Jyrkin kanssa työryhmän kirjoittamattomien sääntöjen järjettömyyden ihmettely ja päivittely. Ollin kaa odotellaan kovasti ensi-lltaa kun Teemu lupas, että myö saadaan varmasti piparia kuin liukuhihnalta kun leffa tulee ulos. Eiköhän ohjaaja pidä lupauksensa, joten pidetään myö Olli leuat vielä pystyssä. Jaksat sinäkin odottaa, jos kerran minäkin.

Saas nähdä kuinka käy, pohtivat tässä Teemu, Olli ja Rami.

Nyt sitten alkaa tää herkistely osio. Voi veljet ja siskot kun on vieläkin villasen haikea olo muistellessa tän leffan tekemisen ilmapiiriä ja persoonia. Porukalla maaliin pääseminen ja taideteoksen valmistuminen yhteistuumin on se juttu miks näitä tekee. Olla osa sitä. Tästä innostuneena lähdin nyt mukaan teatterilavalle täällä Lahdessa. Näytelmään nimeltä Rikos ja Rakkaus. Yhdessä tekeminen ja oman hahmon rakentaminen on se juttu miksi näyttelemisestä saa niin tajuttomat kiksit.

Kiitos rakas 3Simon poppoo. Törmäillään kaduilla, ja jossain. Terkut Lahest, tääl pyyhkii mainiosti!

Ensi viikolla käydään läpi hahmot ja niiden puvustus. Tai sitten jotain muuta. Jos et malta odottaa, niin tykkää heti Simoista osoittessa www.facebook.com/3simoa.

Lisää näihin:
14
tykkää tästä
Asiasanat:

Kommentit

Pate 07.10.2011, 07:40

Nää oot ihku.

Anonyymi 07.10.2011, 11:09

I <3 Rami Rusinen

Harmi 10.10.2011, 19:21

Ihan jee bloki

Anonyymi 14.10.2011, 08:25

Hyvä YLE kohtaus! Tääl on sivistävii infoi leffojen teosta.

Kohtaus, Pertti 15.10.2011, 07:30

Kiitos leffojentekijöille jotka täällä blogejaan pitävät:)

test

  • 3Simoa

    “Komedian raskausaika, synnytys, ja kasvaminen leikki-ikään”

    Miten se elokuva oikein syntyy?
    3Simoa on ensi keväänä ensi-iltansa saava komedia, joka kertoo kahdesta Sörnäisissä asuntomurtoja tekevästä varkaasta Lassesta ja Simosta, sekä siitä kuinka Lassesta tulee Simo ja Simosta Antero. Kaiken keskellä Eeva pysyy omana itsenään ja kolmas Simo vaan on vauva.

    Tätä blogia ei kirjoita yksi henkilö, vaan elokuvan koko työryhmä. Lisää tietoa elokuvastamme löydät osoitteista 3simoa.fi tai facebook.com/3simoa

Uusimmat kommentit

Pertti

Jos olet risteyskohdassa, ala unelmoida!