Väittämä edellä
Väittämä edellä
DocPointin tämän vuoden avajaisseminaarissa keskusteltiin suomalaisen elokuvan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Raflaavan koollekutsun ja Facebook-mainostuksen ansiosta Ateneum-sali tuli tupaten täyteen. Yleisö osallistui innokkaasti keskusteluun ja värikkäitä näkökulmia riitti laidasta laitaan. Aika nopeasti keskustelu kääntyi jälleen kerran rahaan ja tuotantokoneiston rakenteeseen. Kaikki toivoivat luonnollisesti lisää tekemisen mahdollisuuksia itselleen.
Jäin pohtimaan missä sisällöllisessä seikassa kotimaisella elokuvalla olisi mielestäni petrattavaa. Resursseista ruikuttamisen sijasta meidän tekijöiden olisi syytä mennä myös itseemme.
Vice lehdessä julkaistiin hiljan The Wire (Langalla) –sarjan kirjoittajan David Simonin haastattelu: http://www.viceland.com/int/v16n12/htdocs/david-simon-280.php?page=1
The Wire on kiihkeään kulttisuosioon noussut, erittäin realistinen poliisisarja, jonka ensimmäisellä tuotantokaudella seurataan Baltimoren huumebisnestä niin poliisien, huumekauppiaiden, nistien kuin poliitikkojenkin näkökulmista. Sosiologinen lähestymistapaa tekee sarjasta haastavan, mutta avartavan kokemuksen.
Pitkässä, mutta viisaassa haastattelussa Simon sanoo, että Wiren lähtökohta oli journalistinen. Simon oli itse toiminut vuosia Baltimore Sunin toimittajana ja kirjoittanut kaksi kirjaa Baltimoren poliiseista ja huumekaupasta. Wiren toinen kirjoittaja Ed Burns on entinen poliisi. Heillä oli tarkka ja tutkittu näkemys siitä mikä huumeiden vastaisessa sodassa mättää.
Simon yksinkertaistaa sarjan lähtömotiivin: “Shit’s going wrong. Here’s where I think it’s going wrong. Here’s what I think might make it right.”
Tästä meillä suomalaisilla olisi opittavaa niin televisio- kuin elokuvapuolellakin. Meillä ei uskalleta väittää. Suomessa tiedostetaan kyllä aiheen ja näkökulman tärkeys - halutaan käsitellä jotain tiettyä aihetta tietystä näkökulmasta. Mielestäni tämä on vielä aika itsetarkoituksellista elokuvan tekemistä.
The Wiren tekijöiden tavoin voisi lähteä useammin liikkeelle kiinnostavasta väittämästä. Vaatimustason pitäisi olla sama kuin hyvällä artikkelilla. Ainakin minä haluan katsojana, että silmäni ja sydämeni avataan epäkohdalle, ihmisille, kokonaiselle omalle maailmalle, jota en ole nähnyt tai tiedostanut. En halua, että aikaani tuhlataan jonkin itsestään selvän asian moniulotteiseen mähkimiseen. Haluan, että minua ravistellaan, että minulle väitetään jotain kirkasta ja terävää maailmasta ja ihmisenä olemisesta.
En tarkoita, että pitäisi tehdä vain realistisia, nykyaikaan sijoittuvia, erityisen yhteiskunnallisia tai edes vakavia tarinoita. Otan esimerkiksi (sisältää juonipaljastuksen) tämän hetken menestyneimmän elokuvan Avatar. Sen menestyksen kohdalla on puhuttu lähinnä 3D-tekniikasta ja elokuvan luoman fantasiamaailman eskapistisesta lumovoimasta. Melko lailla sivuun on jäänyt se, että Avatar rakentuu valtavirtaelokuvaksi aika radikaalille väittämälle, joka kuvastaa kiinnostavalla tavalla ihmiskunnan tämän hetkistä henkistä tilaa. Avataren sankari nimittäin hylkää koko länsimaisen riistoyhteiskunnan ja samastuu toisella planeetalla elävään luonnonkansaan. Siinä missä Pocahontas elokuvan John Smith lähtee tarinan lopuksi kotiin Englantiin, Avataren Jake Sully tappaa esimiehensä ja jää kekkuloimaan alkuasukkaiden kanssa Pandoralle. Väitän, että osa Avataren menestyksestä perustuu tarinan väittämän radikaaliuteen ja osuvuuteen. Elokuva uppoaa tietokonepelaajien ja reppureissaajien sukupolveen, joka on valmis samastumaan tuhoaavaa ihmiskuntaa enemmän sinisiin avaruusprimitiiveihin.
The Wire on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista televisiosarjoista. Avatar on suurin kassamagneetti aikoihin. Tämän tarinan väittämä on, että uskalletaan väittää tarinoillamme ja kun väitetään, niin väitetään jotain hätkähdyttävää, tärkeää ja todellista.
PS. Käsikirjoittajien kilta on avannut upouudet nettisivut osoitteessa www.kkilta.fi. Käykäähän tutustumassa.
Kommentit
Suosikkisitaattini Simonilta Wireä ja yleensäkin kirjoittamista koskien on "Fuck the average reader", http://dst.samizdat.info/2007/08/13/2631/
Asiaa!
Avattaressa yks huimimpia hetkiä on kun ihmiset kaatavat pandoralaisten
"hyvän tiedon puun"
Ja sitten Titanicissa ja Avattaressa "Romeo ja Julia" seikkailevat molemmissa - nää vihamielisistä "suvuista" - siis säädyistä ja heimoista - vähät välittävät rakastavaiset .
aina näihin törmää kun on menestystarinoista kyse ; )
Kerro mikä on tulevan elokuvasi väittämä!
Anonyymi, en halua spoilata Napapiirin sankareiden väittämää sen tulevilta katsojilta, mutta voin kertoa, että siinä liikutaan aika henkilökohtaisella, itsetunnon ja yrittämisen tasolla.
Hyvä komnentti Pekko! Olet asian ytimessä kiinni. Joko uskalletaan väittää tai ainakin uskalletaan valita väittäviä aiheita.
Add comment
test
Uusimmat blogimerkinnät
Uusimmat kommentit
- Kommenttini liberaalistaEeva K.
- Kiitos Napapiirin sankaritLappilainen
- Hyvää pohdiskelua,Juha Jokela
- Jotkut tekijät ovat tehneetAnonyymi
- Miten näkisit elokuvanAnonyymi
- Teema ja sanoma elokuvissaJon
- Unelma ja yhteisökeskeinenEeva K.
- Viittaus seminaariin onEeva K.
- Yksi syy miksi katsojaluvutTuomas Parviainen
- Täysin oikeaa asiaa. JaDome Karukoski
Pertti
Hamartia; kohtalaisen kätevä lähestymistapa henkilöhahmon sielunelämään.
Eläköön käsikirjoittajan kyky katsoa kirkkaasti ja rohkeus väittää varmasti! Onnistuminen vaatii aikaa ja paneutumista, pitkää pinnaa, intohimoa ja hyviä istumalihaksia?