yle.fi


Kuvaaja Anu Keränen: Näkymättömällä rajalla

Kuvaaja Anu Keränen: Näkymättömällä rajalla

1. maaliskuuta 2011 Kommentit: 0

Koska Hyvä poika-elokuva oli päätetty tehdä suhteellisen pienellä budjetilla ja kuvauspaikalle tahdottiin mahdollisimman vapaa ja rento ilmapiiri, päätettiin kuvata kevyellä kalustolla ilman varsinaista kuvasuunnitelmaa. Kameran tuli seurata näyttelijää ja kääntyä sinne, mikä tuntui olevan kaikkein tärkeintä, ja reagoida edessä tapahtuviin asioihin. Tärkeää oli myös kuvata kronologiassa, jotta näyttelijöillä olisi mahdollisuus toimia edellisten kohtausten pohjalta. Tästä syystä päätettiin, että unohdetaan jalustat ja ratojen rakentaminen ja päätettiin kuvata käsivaralla. Muistankin jonkun alkupalaverin jossa Zaida ”lupasi” työntää kuvaajan (ja kameran) huoneeseen näyttelijöiden kanssa, ja katsoa sitten mitä tapahtuu.

Tämän kaiken vapauden salli hyvin kirjoitettu ja työskentelytapaan sopiva käsikirjoitus, sekä keskustelut ja harjoittelu etukäteen näyttelijöiden kanssa. Tärkeää oli myös, että elokuvan tapahtumapaikkana on suurimmaksi osaksi on yksi paikka, kesähuvila. Mietimme kyllä, missä paikassa huvilalla kohtaus voisi tapahtua, mutta emme sen enempää jakaneet kohtausta kuviksi – muuten idea toteutustavasta olisi kärsinyt. Kuvausaikaa oli 20 päivää.

Päätimme kuvata kahdella kameralla jotta leikkausvaraa olisi tarpeeksi. Kameroiksi valikoitui aika varhaisessa vaiheessa Canonin EOS 5 D Mark II järjestelmäkamera. Käytännössä vaihtoehtoina olisivat olleet pienet videokamerat, mutta Canonit tuntuivat kuvanlaatunsa puolesta sopivammilta. Canonin 5D:n suurempi kenno ja herkkyys mahdollistavat kuvaamisen hämärässä. Kamera on edullinen ja näppärän kokoinen ja sillä on paljon hyviä ominaisuuksia, vaikkei se elokuvien tekemiseen olekaan suunniteltu.

Valon armoilla ja armossa

Valolle tällainen tekemistapa merkitsi sitä, että valaisimme tiloja tarpeen mukaan – emme siis niinkään henkilöitä. Vaikka kameralla voi kuvata suhteellisen hämärissä olosuhteissa, tarvitsimme päivällä esimerkiksi huvilan olohuoneessa lisää valotehoa. Periaatteena oli aina miettiä, minkä ikkunan voisi helpommin jättää kuvien ulkopuolelle, jotta siitä saisi valoa ajettua sisälle huoneeseen. Sisällä ei voinut olla lamppuja muutenhan ne olisivat seisoneet keskellä kuvaa. Kameraharjoituksia meillä ei perinteisessä mielessä ollut. Kohtaukset kuvattiin aina alusta loppuun. Tietenkin tekotavassa on kuvaajalle myös ne omat stressin aiheensa. Ennen kuin ensimmäinen otto oli kuvattu, ei kuvaajana pystynyt etukäteen ”varmistamaan” tai ”kuvittelemaan” kuinka kohtaus menisi. En pystynyt myöskään etukäteen näkemään kuinka valo toimisi koko kohtauksen ajan.

Valaisu on itselleni yksi kiinnostavimmista asioista elokuvissa, nautin paljon siitä aina katsellessani leffoja. Se, että tässä tuotannossa valaisun lähtökohta oli hieman erilainen, auttoi huomaamaan sen, miten joskus luonto oli meidän puolellamme. Olin aidosti tosi innoissani siitä, miten oikeat auringonsäteet osuivat joskus kuvauspaikalle, tai miten uskomattoman kaunis ja erityinen joku tietty aika luonnollisen valon puolesta voi olla.

Virran mukana

Kuvaustapaan liittyvät ongelmat olivat harkittuja haasteita joihin vastasimme, jotta voisimme tehdä elokuvaa haluamallamme tavalla. Oli aivan oma nautintonsa ”mennä virran mukana”. Yritin tyhjentää mielen noista teknisemmistä ajatuksista, jotta ne eivät olisi haitanneet katsomista ja kohteen mukana olemista.

Mietin paljon ennen kuvauksia kuka kamera on, miten voimakkaasti se voi reagoida muuttumatta yhdeksi henkilöistä, persoonaksi ja kuinka lähelle se voi mennä. Tunsin monesti olevani täysin etuoikeutettu juuri siksi miten lähelle näyttelijät laskivat minut, sain katsoa, ja vielä sain katsoa minne haluan - silti henkilöt olivat kameralle avoimia.

Puhuinkin jälkikäteen Samuli Niittymäen (Ilmari) kanssa tästä. Oli tärkeää, että etukäteen juttelimme miten lähelle tällä kameralla voi tulla, ja että pienellä kommentilla ”olinpas aika lähellä tässä” oton jälkeen ikään kuin purettiin tilanne. Kuvauksissa lähellä oloon ikään kuin tottui. Samulilla oli myös se muistikuva kuvauksista, että tuo ”näkymätön sopimus” - raja - ei ylittynyt niin, että se olisi haitannut tekemistä. Juuri tämän fyysisen välimatkan pienuuden sekä pitkien ottojen ansiosta elokuvan henkilöistä tuli minulle kuvaajana todella läheisiä - koen, että jotenkin ”tunnen” heidät aika hyvin. Toivon tietysti, että sama välittyisi myös katsojalle.

Kuvaaja Anu Keränen. Kuva: Olli Karttunen.

Hyvä poika, kesto 87 minuuttia. Ohjaus Zaida Bergroth, käsikirjoitus Jan Forsström ja Zaida Bergroth. Keskeiset näyttelijät: Elina Knihtilä, Samuli Niittymäki, Eero Aho, Anna Paavilainen, Eetu Julin. Muissa rooleissa mm. Sanna-Kaisa Palo, Pekka Valkeejärvi, Kaisa Mattila ja Antti Raivio.

Lisää näihin:
14
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

Add comment

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

3 plus 6 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

test

  • Hyvä poika

    Yle on yhteistuottajana elokuvassa Hyvä poika, joka saa ensi-iltansa perjantaina 25.3.2011. Pieni joukko elokuvan tekijöitä kertoo tässä blogissa oman ammattinsa näkökulmasta, miten elokuva syntyy.

Uusimmat kommentit

Pertti

Luovat yhteisöt kylvävät ideoita ja korjaavat ratkaisuja.