Näyttelijät Samuli ja Anna: Tää on ihana

Samuli Niittymäki (Ilmari) ja Anna Paavilainen (Karita) keskustelevat käsikirjoittajan musiikkivalinnoista osana roolityötä elokuvassa Hyvä poika.

Kuuma heinäkuun ilta. Ilmari ja Karita istuvat leirintäalueen mökissä, syövät lihapullia ja oliiveja sekä polttavat tupakkaa. Karita valitsee iPodista kappaleen, painaa playta ja nojaa taaksepäin. ”Tää on ihana”, Karita huokaisee.

Anna:
Ja niin huokaisin minäkin. Jan oli kerännyt ihan mahtavan soundtrackin Karitalle, josta sain sekä kuvauksien musakohtauksissa valita lemppareita sekä päästä Karitan mielenmaisemaan matkalla kuvauksiin. Mulla oli aika paljon niitä musiikin tahtiin tanssimisia, ja oli mahtavaa että sai oikeesti mennä omiinsa ja uppoutua niihin unenomaisiin biiseihin, niin kuin Karitakin. Mites Ilmarin musat?

Samuli:
Vaikka Ilmari elokuvan aikana kuulokkeet korvissaan esiintyykin, en mä oikeasti niistä mitään kuullut – kaikki on siis illuusiota. Minua Janin biisivalinnat ja erityisesti Shellacin Squirrel Song (sen ydin on ensimmäiset sanat: This is a sad fucking song…) auttoivat löytämään Ilmarin asennetta, ei niinkään kohtauksen sisäistä tunnelmaa. Munkin soundtrack oli mahtava. Siitä tuli mieleen oma teini-ikä, jolloin kuuntelin raskaampaa musaa.Yritin pitää musiikin aggressiivisen vaikutuksen Ilmarin pään sisäisenä niin, että se on se pohjavire ja turva, johon tukeutua, jos ei tiedä, mitä tehdä.

Tarkoitukseni ei ollut siis näytellä niin, että ulkoapäin voisi arvata kuinka synkkää ja junnaavaa maailmaa Ilmari kuuntelee. Oli myös hyvä, että biisit olivat minulle täysin uusia, että ne olivat kuitenkin selkeästi Ilmarin eikä minun teinivuosien musaa. Tunsitko sä biisejä entuudestaan?

Anna:
Joitakin tiesin joo ja nyt tutustuin paremmin. Karitan soittolistalla oli aika paljon Bat for Lashesin musiikkia. Siitä tuli meille jopa koodisana. Saatettiin puhua Zaidan kanssa vaikka jostain Karitan vaatteesta että "tää ois aika batforlashes" Mi and L’au, jota on lopullisessa elokuvassa, oli myös ennestään tuttu, samoin Au revoir Simone. Karitalle taisi olla niitä biisejä kaikista eniten, kai siksi kun se on sellainen haaveilija. Mä kuuntelin melkein aina kuulokkeista jotain, paitsi en tietenkään dialogikohtauksissa. Mua kuumotti ekaksi yksi kohtaus, jossa Karita tanssii yksin mökissä, mutta se oli lopulta tosi hauskaa, dancing on my own. Oliko sulle levystä apua?

Samuli:
Oli ehdottomasti. Mulle on tärkeää saada ohjaajalta (levyn suhteen käsikirjoittajalta) jonkinlaiset raamit, joiden sisällä toimia, joten vaikka sain levyn vähän siinä mielessä, että ota tai jätä, niin päätin käyttää sen hyödyksi. Ajattelin että tässä on nyt Ilmarin greatest hits –kokoelma ja mun tehtävä näyttelijänä on perustella, miksi Ilmari pitää juuri tästä ja tästä biisistä. Esimerkiksi se miten Ilmari istuu tai röhnöttää johtuu Ilmarin musamausta. Jos lempikappaleessa lauletaan This is a sad fucking song, ei sellainen tyyppi hyvässä ryhdissä istu. Tollasten kelailu ja ratkominen oli hauskaa ja uutta. Mä en ollu aikasemmin aatellu roolihenkilöä tuolla lailla musiikin kautta, olitko sä?

Anna:
Mä teen usein itse roolihenkilöilleni musalistan. Joskus ne ovat konkereettisesti sen roolihenkilön musamakua, mutta usein enemmänkin itselleni avuksi antamaan assosiaatioita ja jotain uutta siihen omaan ajatteluun. Toisinaan musiikista tulee roolille jotain asenteita joita en luonnostani olisi älynnyt näytellä sinne tai jotain vaikka liikkumiseen ja rytmiin liittyvää. Jotkut näyttelijäthän katselee taide- ja valokuvakirjoja ja poimii sieltä ideoita ja olemista. Molemmat ovat musta mielenkiintoisia tapoja, jotenkin irti sanallistamisesta ja määrittelystä.

Teatterirooleissa, joissa treeniajasta saattaa olla pitkä aika, musalistaa voi kuunnella iPodista kun valmistautuu esitykseen, lämmittelee tai käy tekstiä läpi. Hyvässä pojassa oli mielenkiintoista että musalista tuli ulkoapäin, ettei se ollut sitä musaa, mitä on kuullut aikaisemmin, minkä on valinnut ja mihin on jo kiintynyt. Sen musan kanssa seurustelu oli jotenkin vapaampaa ja liikkuvampaa. Se teki hyvällä tavalla omasta roolihenkilöstä vieraan ja tutun samaan aikaan. Sai kurottautua pidemmälle.

Samuli:
Pakko sanoa, että tuollaisen virikelevyn laatiminen on myös tehokas tapa kuluttaa levyllinen biisejä loppuun. En ole kyllä kuvausjakson jälkeen yksinkertaisesti jaksanut kuunnella niitä biisejä. Jotkut näyttelijät sanovat, että he hyvästelevät roolihahmonsa viimeisenä kuvauspäivänä tai viimeisessä esityksessä. Minä en osaa sellaista, mutta ehkä mä hyvästelin Ilmari-hahmon musiikin. Se oli Ilmarin musaa ja se jäi sille. Taidankin tästä lähteä poistamaan Ilmarin soittolistan koneeltani.

Anna:
Samat sanat.