yle.fi


Ääniä päällekkäin

Ääniä päällekkäin

19. huhtikuuta 2011 Kommentit: 0

Kuunnelma on äänitettyä teatteria yhtä vähän kuin elokuva filmattua teatteria. Molemmissa taltioidaan näyttelijöiden roolityötä. Elokuvassa kuvataan ja äänitetään, radiodraamassa äänitetään. Taltiointi ei kuitenkaan tarkoita vain viileätä dokumentointia, vaan elokuvassa tarkkaan valittuja kuvakulmia, -suuntia ja -rajauksia, valoja jne. ja kuunnelmassa akustisia ympäristöjä, äänityssuuntia, -etäisyyksiä, mikrofonityyppejä.

Kuunnelmassa tämä äänitysvaihe tehdään pääasiassa studiossa, mutta se voidaan tehdä myös ”on location”, ulkona reaalimaailmassa. Oman aikansa vie ja vaikeutensa tuo näyttelijöiden halutun tulkinnan löytäminen ja saaminen ”purkkiin” (= tietokoneen muistiin). Kun näyttelijöiden osuudet on saatu äänitetyiksi, on työstä vasta puolet tehty. Toinen puoli on äänisuunnittelijan ja ohjaajan kahdenkeskistä koostamiseksi tai editoimiseksi sanottua työtä äänityöaseman avulla.

Minä pidän henkilökohtaisesti kuunnelman ohjaamisessa enemmän tästä jälkimmäisestä vaiheesta. Siinä kuunnelma syntyy, saa muotonsa. On valittava näyttelijöiden kanssa tehdyistä äänityksistä käyttökelpoisimmat otot ja leikattava ne halutuiksi. Esimerkiksi taukoja voidaan lyhentää tai pidentää, joitain sanoja, lauseita tai repliikkejä poistaa tai siirtää. Puhetta voidaan jopa hidastaa tai nopeuttaa. Eri henkilöiden repliikkejä voidaan panna vaikka päällekkäin eli yhtäaikaisiksi, jos niin on tarvis. Suun ja hengityksen ääniä voidaan vähentää tai lisätä. Tällä tavalla siis näyttelijän studiossa tekemää ”tulkintaa” muutetaan ohjaajan valitsemaksi kokonaistulkinnaksi.

Jos näyttelijä-äänitykset on tehty studiossa, editointivaiheessa äänisuunnittelija tekee eri kohtauksiin niihin kuuluvat akustiikat. Tilat voivat olla enemmän tai vähemmän kaikuisia, äänet voivat olla lähellä tai kaukana. Hän sijoittaa näyttelijöiden äänet ja muut äänet tiettyihin paikkoihin tai levittää ne, esimerkiksi tunnelmamuksiikin, koko äänialueelle; stereoversiossa kaiuttimien väliseen tilaan ja monikanavaversiossa 360 asteen tilaan.

Editointivaiheessa kuunnelmalle luodaan rytmi, joka koostuu siitä, millaisia ja minkä kestoisia kohtauksia ja äänimaisemia toisiinsa liitetään. Miten paljon missäkin jaksossa on puhujia, millä nopeudella he puhuvat ja millainen on se ääniympäristö missä he puhuvat.

Erittäin antoisaa ja hauskaa kuunnelman tekemisessä on tunnelman luominen, joka syntyy siitä millaisia ääniä käytetään. Ensinnäkin jo näyttelijöiden valinnassa on syytä huomioida heidän äänensä laatu, korkeus, väri ja sointi. Mutta sen jälkeen suuri merkitys on niillä yksittäisillä äänillä, olivatpa ne vaikkapa realistisia oven läimäytyksen tapaisia ääniä tai abstraktisempia ja symbolisempia ”tehtyjä” ääniä, joilla näyttelijä-äänet sijoitetaan kuunnelman soundimaailmaan. Musiikkiakin käytetään, mutta koska sen säveltäminen kuunnelmaan on taloudellinen kysymys, on usein tyydyttävä levymusiikkiin, mikä sekin on aivan hyvä vaihtoehto.

Yleisradiolla on laaja ääniarkisto, ”tehosto”, johon on äänitetty suomalaisen todellisuuden ääniä, myös mennyttä todellisuutta. Näitä ääniä käytetään kuunnelmissa, joko sellaisinaan tai useimmiten käsiteltyinä, niin että hevosen vetämän niittokoneen ääntä ei käytetäkään missään ”peltokuunnelmassa”, vaan se voi olla vaikkapa uskovaisen tytön iltarukouksen ääni.

Joskus kuulee kuulijoiden valittavan, että jossakin radiodraamassa menee kaksi ääntä päällekkäin, mutta he eivät tiedä miten monta ääntä todellisuudessa on päällekkäin. Joku kohtaus voi koostua vaikkapa kahdestakymmenstä eri ”ääniraidasta”, pitkistä äänistä ja pisteäänistä. Korva ei kuule kaikkia ääniä erillisinä, vaan tajuaa äänimaailman ja soundin tunnelmana.

PS. Mieleeni juontui kirjoittaa tätä juttua, kun olin kuuntelemassa Yle Radio 1:stä Radioteatterin ”Coconut Disco – Afrikan ääniä” -teosta. Tuo Kiasma-teatterin ja radion yhteisesitys ja suora lähetys oli eräänlainen kommentti sekä radiodraaman syntyaikojen suoriin teatterilähetyksiin että myöhempään äänitehosteiden käyttöönottoon. Ja se vei ajatukseni radiodraaman ääniosioiden koostamiseen.

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

test

  • Kuulokulmia

    Pekka Kyrö on pitkäaikainen Radioteatterin päällikkö, joka nyt eläkkeellä ollessaan seuraa radiodraamaa vastanottajana.

Uusimmat kommentit

Pertti

Hamartia; kohtalaisen kätevä lähestymistapa henkilöhahmon sielunelämään.