yle.fi


Lajeja on useita

Lajeja on useita

26. toukokuuta 2011 Kommentit: 0

Radio on niin vanha väline, että sillä on jo 90-vuotinen historia. Tänä aikana on syntynyt paljon ohjelmiston lajityyppejä, joista suuri osa on vielä elossa. Uutisvälineenä radio, ainakaan Yleisradio, ei aloittanut, mutta tällä hetkellä se on sitä mitä suurimmassa määrin. Uutisia ei radionkuuntelija pääse pakoon, vaikka kuinka haluaisi. Radio on uutisväline.

Elävästä musiikkikonsertista on tultu äänilevykonsertin kautta juonnettuun musiikkiohjelmaan ja siitä puhe-musiikkiohjelmaan. Tällä lajilla on vahva asema erilaisine versioineen erilaisilla kanavilla. Musiikin avulla profiloidaan kanavia, koska radio mielletään tunnelman luomisen välineeksi.

Vanhassa radiossa oli esitelmiä, selostuksia, reportaaseja, kuunnelmia, lastenohjelmia, dokumentteja, hartausohjelmia. Radio miellettiin kulttuurin ja valistuksen välineeksi.

Näitä kaikkia lajityyppejä on edelleen, mutta niitä vaalii vain harva nykyisistä kanavista. Yle Radio 1 on ainoita ohjelmaradioita, joilla näiden lajien perillisiä vielä on. Selostuksista urheiluselostukset ja joidenkin merkkitapahtumien (valtiovierailuiden tai suurmiehautajaisten yms.) selostukset elävät Yle Radio Suomessa. Muunlaisia selostuksia ei oikein enää ole. Harvassa ovat sellaiset toimittajat, jotka osaisivat kielellisesti ja sanallisesti kuvailla (suorassa) lähetyksessä, mitä näkevät. Reportaasit ovat siirtyneet lyhyiksi osiksi uutisia ja ovat siis uutistoimittajien tynkäkielisyyden varassa.

Markus Raution tunnin mittaisissa lastenohjelmissa lapset itse esiintyivät. Nyt radiossa tunnetaan lastenmusiikin puhelintoivekonsertti, johon lapset saavat soittaa. Yhtä jäykiltä lapset kuulostavat nyt kuin ennenvanhaankin. Muuten Yle on siirtynyt ”palvelemaan” lapsia tv:n ja netin kautta.

Hartausohjelmat elävät oudossa Ylen ja kirkon välisessä symbioosissa. Näissä ohjelmissa mitä moninaisimmat kannat ja kulmat saavat amatöörimäisten esiintyjien avulla tasapuolisen suunvuoron.

Dokumentit, feature-ohjelmat ja kuunnelmat ovat ilmaisullisesti vahvoja ja toivottavasti myös vahvoilla Ylen radiossa. Näillä ohjelmilla kuulijoille tarjotaan rakenteellisesti pitkälle suunniteltuja, temaattisia ja elämäyksellisiä kokemuksia.

En ole manaamassa radion vanhoja aikoja takaisin enkä väittämässä, että Ylen lajityyppien pitäisi elää ajasta aikaan muuttumattomina. Kuuntelemalla tämän päivän radio-ohjelmistoja olen vain alkanut epäillä, että radiokäsitys on kaventunut. Keiden radiokäsitys? Sitä en tiedä. Ehkä johdon, joka kilpailee powerpoint-humalassa kuulijoista. Ehkä tekijöiden ja toimittajien, jotka luovat statusta kuin facebookissa. Ehkä on syytä epäillä myös ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Tuntuu että nekään eivät tunne lajityyppien traditiota. Eikä Yleisradiokaan niitä enää opeta.

Ylen ääniarkistot on digitalisoitu. Niissä on valtava koulutusmateriaali, jota ei ole tarpeeksi järjestelmällisesti otettu uusien toimittajien ja tekijöiden opettamiseen ja perehdyttämiseen. Jos ne voitaisiin ottaa, lajityypit varioituisivat uudelle radioyleisölle uusina versioina uusien toimittajien tekeminä.

Ajattelen tässä myös uusia radiodraaman tekijöitä. Heille olisi välttämätöntä tuntea myös radio ja sen lajityypit. Uskon että he löytävät uusia radiodraaman lajeja ja muotoja sitä helpommin mitä paremmin he tuntevat teatterin lisäksi elokuvan, television, musiikkiäänitteiden ja radion tarinan.

Pekka Kyrön Kuulokulmia-blogi päättyy tähän. Kohtaus kiittää ja kumartaa: eläköön radiodraama!

Lisää näihin:
2
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

Add comment

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

7 plus 13 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

test

  • Kuulokulmia

    Pekka Kyrö on pitkäaikainen Radioteatterin päällikkö, joka nyt eläkkeellä ollessaan seuraa radiodraamaa vastanottajana.

Uusimmat kommentit

Pertti

Kun meille kerrotaan, miten pitää ajatella, luovumme ajattelusta kokonaan.