Miksi kuunnelma on sellainen kuin on?

Voiko näin kysyä? Eikö kuunnelma ole mieluummin monenlainen kuin yhdenlainen? Vastaus näihin kysymyksiin vaatii hiukan radiotietämystä.

Television katselun ja radion kuuntelemisen keskeisin ero on siinä, että televisiosta katsojat valitsevat ohjelmia. He tietävät miltä kanavalta mikin mieleinen ohjelma tulee, kanavalta toiselle surffaillaan kaukosäätimen avulla suvereenisti. Radiosta taas kuunnellaan kanavaa, ei niinkään yksittäisiä ohjelmia. Joku haluaa kuunnella YleX:ää, koska hänelle kanavan kokonaisuus on tavallaan yksi ohjelma. Toiselle taas Radio 1:n taajuus on se, mille vastaanotin on virittety.

Radiokanavien profilointi tapahtuu nykyään musiikin avulla. Se on monen mielestä piinallista, mutta radiokanava mielletään tietyn kohdeyleisön mielimusiikin soittajaksi. Perusajatus tuntuu olevan se, että radiota kuunnellaan jonkun muun toiminnan ohessa, taustana. Siksi kuulijaa miellyttävä musiikki pitää hänet kanavalla ja hän saa kuultavakseen myös kanavan puheohjelmat, uutiset, ajankohtaisohjelmat, urheilut sun muut.

Tällä musiikillisella periaatteella on melkein kaikki radiokanavat profiloitu. Sanoisin että Yle Radio 1 on poikkeus säännöstä. Sen musiikkiprofiili konserttimusiikkeineen, jazzeineen ja kansanmusiikkeineen jakaa kanavan kuulijat hyvin selvästi. Osa kuulijoista nimittäin haluaa tältä kanavalta vain sen puheohjelmat, jotka ovat kulttuurin ja ajankohtaisuuksien leimaamia. Osa taas kuuntelisi vain musiikkia. Tällaiselle kanavalle on sijoitettu myös kuunnelmat, featureohjelmat ja radiodokumentit. Kun kanava on klassisvoittoisen musiikin, kulttuuristen, ajankohtaisaiheisten ja tietopuolisten puheohjelmien, radiotaiteen ja hartausohjelmien sekamuoto ja vanhan 1950 ja -60 -luvuilta periytyvän ohjelmaradion jälkeläinen, on sen kuulijakunta myös tietynlainen.

Nuorisoa tällainen kanavatarjonta ei selvästikään puhuttele. Sille on paljon omia ns. nuorisomusiikilla profiloituja sekä Ylen että kaupallisia kanavia. Suurta ”olen suomalainen” -enemmistöä puhuttelee Radio Suomi liikennetiedotuksineen ja urheiluineen. Radio 1:n yleisö on ikääntynyttä väkeä, tavallisia ihmisiä kyllä, mutta juuri niitä jotka pitävät pystyssä suomalaista kulttuurielämää, niitä jotka käyvät konserteissa, kirjastoissa, teattereissa.

Traditioon on kuulunut, että kuunnelma on luokiteltu kulttuuriksi ja sijoitettu siksi ns. kulttuurikanavalle eli Radio 1:lle. Vaikka radiodraaman tekijät olisivat kuinka vastustaneet sitä, että pääosa kuunnelmista lähetetään kulttuurikanavalla, ei sille voinut mitään että kuunnelmien tuottamiseen tarkoitetut rahat annettiin juuri tälle kanavalle ja muille kanaville ei juuri mitään. Nyt Ylessä on toinen aika ja toisenlaiset tavat, ja toivoa sopii, että kuunnelmien tilaamiseen sekä nuoriso-, kulttuuri- että suurelle yleiskanavalle löytyy yhtäläisesti rahaa. Ja toivoa sopii myös, että radiokanavien tuntijat ja radiodraaman tuntijat, jotka enimmäkseen ovat tekijöitä, ovat löytäneet toisensa.

Tiedän että rahaa on koko ajan vähemmän ja kalleimmista ohjelmalajeista, joihin kuunnelma kuuluu, on suurin kiusaus vähentää ja säästää. Muistan ajan (eikä siitä ole kovin kauaa), jolloin Yle Radio 1:ssä lähetettiin sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina kuunnelma eri kellonaikaan, aivan kuten nytkin. Mutta nykyisestä poiketen eri päivinä lähetettiin eri kuunnelma, kun taas nykyään lähetetään sama kuunnelma kolmena eri lähetyksenä. Tuolloin saattoi sunnuntain päivälähetystä, maanantain iltalähetystä ja tiistain myöhäisiltaa profiloida keskenään hiukan erilaiseksi.

Vastaan otsikon kysymykseen: kuunnelma on sellainen millainen sitä lähettävä kanava on. Mutta toivo pilkottaa. Kun radiokanavien ohjelmakaavioiden merkitys audio-ohjelmien lähettämisessä tulevaisuudessa vähenee ja ohjelmat ovat ladattavissa omille laitteille ja kuunneltavissa missä ja milloin mieli tekee, myöskään kuunnelmat eivät ole yhdenlaisia, yhden kanavan kaltaisia, vaan sekä kestoiltaan, lajityypeiltään että ilmaisultaan monenlaisia. Edellyttäen tietenkin että saman pöydän ääressä (samassa päässäkö suorastaan) on sekä lähettämisen että tekemisen tietous.

Kuka?

Pekka Kyrö

Pekka Kyrö, ent. Radioteatterin päällikkö, nyt eläkkeellä