yle.fi


Tietoja ja kertojia

Tietoja ja kertojia

3. toukokuuta 2011 Kommentit: 2

Olen ennenkin kirjoittanut ja ihmetellyt sitä, miksi on niin vähän taideteoksia urheilusta, miltä taiteen alueelta tahansa. Minusta erityisesti suomalainen doping olisi tarjonnut jo useamman vuosikymmenen ajan ainesta ja aihetta tehdä vaikkapa kuunnelmia. Jostain syystä doping on kummallisesti koko ajan julkisuudessa esillä, mutta oudon verhotusti. Doping ymmärretään ikään kuin jonkinlaiseksi salarakkaaksi, jonka olemassaolo tiedetään, mutta joka olkoon jokaisen urheilijan oma yksityisasia.

Tiedotusvälineet ovat seuranneet dopingia jo vuosikausia, mutta eivät ole kertoneet mitään olennaista. Olisi varmaan syytä mennä fiktion kautta sisälle tähän vaikeaan kysymykseen. Uskoisin että tietoja on, mutta kertojia ei.

Tutkivaan journalismiin ei urheiluasioissa ole kovasti ollut luottamista. Pääministerin rakennustarviketoimituksia on rohjettu tutkia, mutta dopingiin ei tunnu kukaan uskaltautuvan.

Kuunnelma näkymättömänä lajina ei juuttuisi urheilukisojen, tapahtumapaikkojen eikä esittäjien ja esikuvien väliseen yhdennäköisyyteen eikä niistä kiistelemiseen. Sillä olisi hyvin vapaa kuvittelun valta myös virrata henkilöiden pään sisäiseen maailmaan, ajatuksiin, tajuntaan, sisäiseen puheeseen.

Ihmisten ja instituutioden välisiä ristiriitoja kärjisyvine konflikteineen ja dramaattisine regointeineenhan dopingalalla on vaikka kuinka paljon. Urheilijan elämä on kiinni yleisön aplodeista, menestymisestä ja siitä saatavista tuloista, jotka voivat joko olla huikeita miljoonia tai sitten kitkuttelua minimirajoilla. Raha on aina hyvä draaman sysääjä. Kun liuta urheilijoita jää kiinni suorituksenparantajien käytöstä, tarjotaan yhdelle suurta summaa syyn ottamisesta omille niskoilleen. Kun kaikki ovat jääneet kiinni, kukaan ei tunnusta, vaan kaikki vetäytyvät ”harmaalle alueelle” ja vaikeroivat yksityiselämän ja avioliiton ongelmissa. Joku alkaa ryypätä, toinen tulee uskoon, kolmannen vaimo ihmettelee, mitä aineita jääkaappi on täynnä. Joku urheilujohtaja seurustelee urheilijan kanssa.

Syntyy oikeusjuttuja, joissa poliitikkojakin on mukana, mutta kukaan ei tiedä mitään, jokainen vaatii kovia korvauksia. Järjestöherrat haluavat päästä olympialaisiin kuka minkäkin liiton kustannuksella. Urheilujärjestöt alkavat hajoilla.

Ympärillä häärii Suomisen Ollin sinisilmäisyydellä ja ylitsepursuavalla innokkuudella siunattuja urheilutoimittajia, jotka tuntevat kaikki urheilijat ja heidän saavutuksensa ja sairautensa, samoin kaikki johtajat, mutta dopingista he eivät tiedä mitään. Eikä heitä huvita sitä selvittääkään, koska silloin he putoaisivat pois huippu-urheilun sisäpiiristä. Ja joutuisivat ehkä tekemään oikeata toimittajan työtä.

Koko ketju, urheilijat, järjestöt, media, politiikka, yleisö, menee sellaiselle vyyhdelle, että radiodraama varmasti antaisi hyvän foorumin sen selvittämiselle. En tosin ole selvillä Radioteatterin suunnitelmista, saattaahan tällainen juttu olla tekeilläkin.

PS. En ole nimimerkki enkä myöskään mitään sukua eräälle ent. urheilujohtajalle, vaikka lähes kaima olenkin. Olen sitä paitsi saanut nimeni paljon ennen kuin hän.

Lisää näihin:
1
tykkää tästä
Asiasanat:

Kommentit

Markku Y 04.05.2011, 19:53

Erittäin mielenkiintoinen aihehan tämä dopingjupakka olisi, olen itsekin ihmetellyt ettei siitä ole draaman muotoon jo saatettu. Hyvää käsittelytapaa on tosiaan vaikea keksiä. Helpoin tapa olisi tietysti tehdä ehdottamasi kuunnelma. Kuvitteellisen kilpahiihtäjän "Matti Mallilan" kärystä saisi helposti riipaisevan yksinpuhelun (erään entisen suksisuharin omaelämänkerta on itsessään jo kuvatun kaltainen tajunnanvirtaan verrattava vuodatus) mutta se tuskin puhuttelisi yleisöä sen erityisemmin. Ohitettiinhan tuo pääministerin erosta tehty tv-draamakin taannoin olankohautuksella, vaikka siinä käsiteltiin lähihistorian erittäin merkittävää tapausta.

Lahden MM-kisojen kulisseissa tapahtuneista valmennusjohdon ja hiihtäjälegendojen välisistä kähminnöistä saisi mielestäni rakenteeltaan tiukan ja jännittävän tv-draaman, mutta sen toteuttaminen olisi hankalaa. En tarkoita niinkään esikuvien yhdennäköisyyttä (se on pelkkä järjestelykysymys ja sivuseikka) vaan sitä, että asianosaiset nostaisivat tekijöitä vastaan kunnianloukkaussyytteet alta aikayksikön. Antti Leppävuoren asianajaja vetäisi varmaan herneen nenäänsä jo tästä nettikommentistakin, jos sen näkemään sattuisi.

Sukunimikaimasi kujanjuoksu Jari Isometsän A-näytteestä aina Paavo M.Petäjän tv-kameroiden edessä tapahtuneeseen nimienluentaan asti olisi herkullista katsottavaa. Mukaan saisi hyvin mahdutettua mainistemasi toimittajat, poliitikot, vaimot ja katsojat.

R. D. Siipikenttä 10.05.2011, 12:42

Tuosta aiheesta pitäisi tehdä oikein kunnon jännityskuunnelma, missä joku ulkomaalainen harrastelijakemisti on keksinyt hienon aineen, joka ei näy mukamas doping-testeissä. Aineen käytöstä oltaisiin aivan hissunkissun. Jännitystä lisäisi, jos yksi urheilijoista olisi samanlainen roolihahmo kuin se Luottokorttihait-kuunnelman Percy Harris, joka oli niin hajamielinen, että vastasi ryöstöpaikan puhelimeenkin oman työpaikkansa nimellä, tosin Wingfieldin tapa huolehtia kuulijan jännitystilojen vaihtelusta on niin uskomatonta luokkaa, että seuraukset eivät olleet pahat.

test

  • Kuulokulmia

    Pekka Kyrö on pitkäaikainen Radioteatterin päällikkö, joka nyt eläkkeellä ollessaan seuraa radiodraamaa vastanottajana.

Uusimmat kommentit

Pertti

Sanotaan että ennen Whistleriä Lontoossa ei ollut sumua.