yle.fi


Draaman pelko

Draaman pelko

9. joulukuuta 2009 Kommentit: 7

Leffatiedotus on vaikeaa puuhaa. Vielä joitakin vuosia takaperin olimme lehdistötiedotteiden ja PR-väen armoilla, mutta nykyään Facebookin ja Twitterin aikana jokaisesta kännykän omistavasta on tullut journalisti. Tarinat elokuvan tuotannosta syntyvät ja leviävät pitkin nettiä jo kuvaustauoilta lähtien, ja jälleen on pohdinnan paikka  - voiko pari varomatonta tuotantoavustajan twittausta lytätä vuosien työn? Pitäisikö sosiaalinen media kieltää kokonaan kuvauksissa? Entä miten suhtautuu sananvapaus asiaan?

Vaan osataan sitä ihan perinteiselläkin kentällä. Olin muuan seminaarissa kuuntelemassa, kuinka eräs käsikirjoittaja ruoti hiljattain teattereihin pullahtanutta elokuvaansa. Stoori oli mielenkiintoinen monella asteella: kuinka parin kaverin ideasta syntyi lukuisten haasteiden ja kädenvääntöjen jälkeen lopulta elokuva. Kalvakan ja ponnettoman markkinoinnin jalkoihin jäänyt elokuva alkoi kiinnostaa stoorin myötä enemmän ja enemmän - kunnes käsikirjoittaja lässäytti koko roskan toteamalla, että lopullinen elokuva ei onnistunut kovin hyvin, ja käsikirjoituksesta potkittiin ilmat pihalle ison tuotannon kourissa.

Kiitos. Hienoa että varoitit, uhkasin jo marssia tietämättömänä teatteriin. Jos tekijätkin elokuvan hylkäävät, tuskin siinä paljon katsottavaa onkaan.

Toisella korvalla olen taas seurannut muuattaista toista tuotantoa, jossa on kova häly syntynyt parista statuspäivityksestä jossa tekijäryhmä on huokaillut tuotannon hankaluutta ja haastavuuta. Tuotantoa päsmäröivät tahot ovat tästä vetäneet herneen nokkaan, ja kaikki negatiivissävytteinen kommentointi on vaadittu poistettavaksi, uhkailtu ties millä. Ja kuorossa elokuvantekijät hymistelevät Laitilat lapasissa: voi voi, pitäisi kieltää kokonaan tuommoinen feisbuukkaus tuotannosta. Hirveää ja karmeaa, joku voi saada sellaisen käsityksen että tämä elokuvantekohan ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista ja lattekaffia aamupalalla.

On hämmästyttävää kuinka huonosti elokuvantekijät, joilla pitäisi olla hyvä ymmärrys draaman kaaresta jo ammattinsakin puolesta, ymmärtävät, että draamasta tässä koko roskassa on kysymys. Me haluamme kuulla, että tämänkin elokuvan takana on purtu hammasta, revitty ihokkaita ja ripoteltu tuhkaa hiuksiin, mutta lopulta - ohjaajan huikaisevan vision ja työryhmän epäinhimillisen raivoisan puristuksen myötä tarina on vihdoin saatu kankaille.

Toisaalta, me emme halua kuulla, että elokuva on tekijöiden mielestä hengetön läjä ylituotettua paskaa (jätetään kriitikoille edes vähän pelikenttää).

Tässäkin asiassa maalaisjärjelle olisi taas käyttöä.

Draama matkan varrella luo jännitettä, joka huipentuu katarsikseen - nämä kaksi elementtiä kun elokuvasta otetaan pois, jäljelle ei jää mitään - sama pätee itse elokuvatuotantoihin. Meidän ei tarvitse toistella rapakontakaisten kollegoidemme mantraa siitä, miten loistava työryhmä oli ja kuinka ihanasti kaikki meni - me olemme suomalaisia, ja rehellisyys, suorasanaisuus ja periksiantamattomuus saavat kaikua myös elokuvanteossamme. Jos vituttaa, antaa kuulua, kunhan muistetaan, että omaa lasta ei pidä hylkäämän.

Hyvä stoori on tärkeintä, ja siihen kuuluvat niin laaksot kuin mäennyppylät. Sen sijaan, että aletaan työsopimuksiin suttailemaan perustuslainkin kannalta jo hieman arveluttavia täysiä turpa-kiinni-kaikesta-tai-joudut-oikeuteen –pykäliä, voisi olla hyvä idea käyttää viisi minuuttia työryhmän kanssa ja ohjeistaa mitä tuotannosta on sopivaa sanoa ulospäin. Vaikka tuottajalla tai ohjaajalla ei olisi hajuakaan sosiaalisesta mediasta, aina löytyy työryhmästä pari himotwittaajaa joiden aktiivisuus voi olla parasta mahdollista saatavilla olevaa ilmaista markkinointia elokuvalle.
 
Ohjeistus voisi olla vaikkapa tällainen:

  1. Kertokaa tuotannosta ihmisille – twitatkaa, feissatkaa, ircatkaa tai paiskokaa videoita youtubeen, mutta hyvän maun rajoissa.

  2. Älkää mollatko ketään tai kenenkään työpanosta julkisesti. Vaikka catering mättäisi, näyttelijät vetäisivät miten sattuu tai ohjaajalta olisi homma täysin hukassa, jokainen tekee varmasti parhaansa omalla sarallaan.

  3.  Älkää paljastako mitään sellaista elokuvan tarinasta, tuotannosta tai työryhmästä, minkä arvelet olevan pidetty salassa tarkoituksella. Tätäkin elokuvaa odottaa joukko ihmisiä, emmekä halua spoilata turhan päiten mitään – sitä varten on keksitty trailerit. Jos epäilyttää – kysy.

  4. Älkää lytätkö elokuvaa julkisesti – tuotannon aikana tai sen jälkeen – vaikka se ei miellyttäisikään täysin. Jätetään se niille, jotka siitä parhaat kiksit saavat – kriitikoille.

 

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Rigi 10.12.2009, 14:25

Timo puhuu täyttä asiaa. Tämän voisi vaikka printata ja lykätä jokaisen elokuvan markkinointitiimin käteen ohjeistuksena.

Anonyymi 10.12.2009, 14:32

upeeta! elokuvassa ja elävässä elämässä on kuin onkin yhteistä! Hyvää läppää - jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, olisiko syytä olla vaan hiljaa. Pätee aikas usein..

imyynonA 10.12.2009, 14:39

Hyvä Timo - puhut paljon, mutta asiaa!

Bugsy 10.12.2009, 15:44

Kyllä ne rapakontakaiset menetelmät juuri sikäli pitävät paikkansa, että omaa tiimiä ja leffaa ei pidä haukkua vaikka kuinka ottaisi päähän. Se että haukkuu kaikkia muita kun itse ketuttaa ei ole rehellisyyttä ja suorasanaisuutta, vaan ihan vaan typerää käytöstä.

Toni Nummela 10.12.2009, 16:59

Minusta tämän tekstin voisi laajentaa useaan muuhunkin yritystoimintaan. Me yritämme sitä jatkossa entistä enemmän myös omassa firmassamme. Voin jo nyt sanoa että tuossa oli jo paljon sovellettavaa meillekin vaikka toimiala on aika erilainen.

Toisekseen tässä on enemmän konkreettista asiaa kuin miltään sosialisen median konsultilta olen tänä vuonna kuullut.

Hyvä Timo!

AP 10.12.2009, 18:12

Ihan hyvää joo, mutta ottakaa huomioon hyvät suomalaiset, että elokuvia tehdään muuallakin, kuin siellä rapakon takana, jota valitettavasti suuri osa suomalaisia jostain syystä fanittaa. Ei kannata aina verrata Suomea jenkkeihin, muuten meillä tulee juuri näitä Dark Floors yms jotka on tehty vain siksi, että rapakonkin takana on tehty.

Suomalainen elokuva tarvitsee ilman muuta selkeän ja ytimekkään markkinointistrategian, mutta myös paljon muuta; ulkoisen imagon luomista ja tavotteita kotimaasta sekä ulkomailta. Eli sikäli suomalaisen elokuvan tekeminen freelance-tyyppisenä kokonaisuutena ei ole hirveän hedelmällistä, koska silloin käy että jotku menestyvät ja jotkut munaavat sen jotenkin ja tämä on ikävää markkinointia koko alalle.

Ylipalomies 31.12.2009, 18:38

Totta kai on hyvä muistaa olla kohtelias ja kunnioittava puhuttaessa tällaisesta projektista. Mutta kyllähän aikuiset ihmiset ymmärtävät että aina ei aurinko paista, ei kai sen toteaminen ääneen ole rikos? Työyhteisössä ei kannata antaa asioiden muhia. Joka tilanteeseen se ei tietenkään päde, mutta tulehtunut ilmapiiri paranee harvoin itsestään.

Add comment

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

16 plus 4 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

test

  • Tuotannon takaa

    Timo Vuorensola on netissä päivät pitkät roikkuva leffantekijä, joka tekee työkseen kuunatseista kertovaa Iron Sky -elokuvaa, ja ärjyy vapaa-ajallaan noisebändi Älymystön vokalistina.

Uusimmat kommentit

Pertti

Inspiraatiota odotellessa on moni unohtanut ryhtyä kirjoittajaksi.