Täysin samaa mieltä. Leffa-alasta täysin ulkopuolisena minäkin ihmettelin kerran ratissa samaa. Tuijotin leffatarraa ja ad:na en nyt puutu leffatarran onnistumiseen mainostuotteena mutta jo se, että koska asuin joskus nuorena Hyrylässä ja ystävystyin myöhemmin Antin ja Leksan kanssa, joten siis odotin elokuvaa ihan pöpinä, niin sitten... no, unohdin sen.

Ehkä pyörin liikaa netissä? Ehkä bloggaan liikaa, koska rakastan kirjoittelua tai pidän liian hauskaa Twitterissä vai katselenko liikaa YouTubea, koska tykkään tehdä videoita Premierillä tai vertailen Picasassa muiden kuvia omiiin Photoshoppailuihini tai käyn kopioimassa himmeet hötömölöt tai ceeässässät, jotta saan tehtyä taas paremmat nettisivut kuin muilla. Vertailenko liian himokkaasti muiden Illustrator-vääntöjä, ääniä, musiikki- ja elokuvavirtaa?

Miten ihmeessä mä unohdin sen leffan kokonaan?! Voi kun joku ois ees muistuttanut siitä...

Ymmärrän hyvin pallinsa puolesta pelkäävien mainosmiesten murheen. Joskus minullekin paasattiin, että nettimarkkinointi se vasta on kusetusta ja entäs nyt kun se kaikki on saatavilla täysin ilmaiseksi! Vaikka pieni piru minussa nauraa, niin hyvän tahdon enkelini ilmoittaa, ettei luova työ ole minnekään kadonnut - luova työ vaatii vain vähän rohkeutta.