Voi pahus, nyt se variskin lensi pois. Nyt olen ihan ypöyksin. Ei kun ihan vakavasti, oman kokemukseni ovat sellaiset, että silloin kun on kirjoittajana mukana jossain hommassa, tapaa muita käsikirjoittajia, ohjaajia, tuottajia ja mitä näitä nyt on. Tulee heiteltyä ideoita ja hersyteltyä. Aika usein jokin aihio jää kytemään ja siitä kehittyy seuraava homma. Jos on pitkään variksen kanssa, sitä ikään kuin nuukahtaa itsekin niille sijoilleen. Kutsuisin sitä romanttisena ihmisenä jonkinlaiseksi alan lumoksi tai taikavoimaksi. Tekeminen ruokkii tekemistä. Sitä odotan Kohtaukseltakin ja tältä leirinuotiolta jolla nyt istumme. Olen Helsingin ja Tampereen nähnyt, niitä en sinänsä kauheasti kaipaa.

Viritellään, lyödään päitä yhteen ja oviinkin...