Pari sanaa tuosta niin sanotusta googlettamisesta.

Kirjoittamiseen kuuluu tietenkin pieni jatkuva epävarmuus, mutta niin siihen kuuluu myös ymmärrys siitä, ettei kukaan kirjoita valmista ja täydellistä tekstiä; eivät ammattilaiset eivätkä amatöörit. Siksi omaa tekstiä luetaan itse ja sitä luetetaan muilla, vaimolla, sukulaisilla, kirjoittajapiireissä...

Teksti on joka tapauksessa jossain vaiheessa julkaistava eikä se silloinkaan ole kaikkien mielestä hyvä ja loistava, vaikka moni muu - kustantaja tai tässä tapauksessa joku Ylen edustaja - olisikin sen hyväksynyt, aina joku on toista mieltä. Minusta on aika turhaa keskittyä pelkäämään sitä, että menettää kasvonsa tai maineensa toisten silmissä jonkin keskeneräisen työn takia, koska jos näin todella käy, silloin on vika enemmän niissä arvostelijoissa jotka eivät tiedä kirjoittamisesta mitään. Keskeneräisyyden ja omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen on parasta, mitä kirjoittajalle voi koskaan tapahtua. Siihen pitää pystyä myös omalla nimellään, aivan kuten pitäisi pystyä kirjoittamaan julkisuuteen omalla nimellään kaikki mielipiteet ja muut, toisin kuin aina välillä salanimien suojista kirjoitetuissa suunsoittokolumneissa yms. käy.

Tämä tietenkin sillä pienellä edellytyksellä, että netin kautta tuleva palaute on asiallista, mutta siinä on luotettava kurssin järjestäjiin.