Tarkoitus ei olekaan mollata, vaan kysyä onko yleisesti hyväksytty ja hyvänä pidetty oikeasti, lähinnä kai dramaturgisessa mielessä, hyvää? Tekeekö se, että se myy ja täyttää teatteri- ja kotikatsomot, tekstistä hyvää? Kyllä kriittisyyttä pitää olla, etenkin kun sitä tuntuu puuttuvan myös medialta, joka lähtee välillä aika luottavaisin eväin minkäkin ilmiön mukaan.Monellako sanalla vaikkapa Kristian Smedsiä on ylistämisen sijaan kritisoitu Helsingin Sanomissa tai missään muussa lehdessä tai mediassa? Onko mies todella niin hyvä? Tuskin kukaan on, Ibsenilläkin on erittäin huonoja näytelmiä.

Teatterikorkeakoulu antaa hyvää opetusta kuten myös kirjoittajakoulutus, jälkimmäistä annan itsekin, mutta se on väärin, jos esimerkiksi Teatterikorkeakoulu on ainoa väylä näytelmän saamiseksi näyttämölle: koulu kuitenkin tuottaa sen näköisiä kirjoittajia kuin opettajansa on, mikä helposti yksipuolistaa suomalaista draamaa - ja on minun mielestäni yksipuolistanut jo. Pysyn myös sen väitteeni takana, minkä olen myös kirjoittamisen opettajana opetettavilleni sanonut, että lähtökohtaisesti olen sitä mieltä ettei kirjoittamista voi opettaa: voi auttaa kehittymään oman kokemuksensa turvin, huomaamaan ongelmia rakenteissa, dialogissa, tempossa jne., mutta loppujen lopuksi kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

Jos kehua pitää, niin kehutaan vaikkapa temaattiset kokonaisuudet ja jämäkän dialogin hallitsevaa Juha Jokelaa ja Jessikan perusteella elävästi ja oikeasti hauskasti kirjoittavaa Leaa Klemolaa.