Ensimmäisen osan repivyys ja mielestäni liiallinen v-kielenkäyttö meinasivat keskeyttää katselun, mutta vahvat näyttelijät ja käsikirjoituksen luomat virikekuviot panivat kuitenkin seuraamaan draamaa.

Lopussa sitten seisoikin kiitos. Erityiskiitos Roineelle ja Elstelälle. Nuoremmilla on vielä paljon opittavaa.

Jos ei muuten olisi sarjaa jaksanut seurata, niin ainakin halusi kuulla lopun tunnusmusiikin. Kuka oli tekijä, kuka lauloi. Lopputekstistä hain tietoa, mutta en ehtinyt saada selvää. Kiitos tekijöille rohkeudesta!