KatiaG - olen täysin samaa mieltä tuosta, mitä sanoit myötähäpeää tuottavista näyttelijävalinnoista. Keskinkertaisistakin käsikirjoituksista voi saada aikaan hieman tasoaan parempaa draamaa, jos näyttelijä- ja ohjaajavalinnat tehdään oikein. Näyttelijöitä en kuitenkaan lähtisi itsessään syyttämään, vaan ennemminkin ohjaajia: Suomessa on vaikka millä mitalla ammattimaisia näyttelijöitä ja samoin myös loistavia harrastajia, mutta sitten sarjoihin valitaankin usein joko a) kuluneita kasvoja (nimiä mainitsematta varmasti osaatte itse päätellä, keitä tähän kastiin tällä hetkellä kuuluu: näistä naamoista kaikki eivät sanalla sanoen edes ole erityisen hyviä (elokuva/tv)näyttelijöitä, korkeintaan keskitasoisia), tai b) tuoreita kasvoja, jotka ovat juurikin vain kasvoja: heillä ei välttämättä ole lainkaan lahjoja näyttelemiseen.
Toisaalta tietysti ohjaaja näyttelijävalintojen lisäksi myös vaikuttaa siihen, millä tavalla näyttelijät näyttelevät - hyvä ohjaaja osaa ohjata näyttelijöitä ainakin jonkin verran haluaamansa suuntaan ja vähentää ylinäyttelemistä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että monissa suomalaisissa tuotannoissa kuitenkin mättää kiire: kuten KatiaG sanoi, ei olla ajateltu loppuun asti. Luulisi, että etenkin kalliissa tuotannoissa voitaisiin kuitenkin keskittyä enemmän viimeistelyyn, koska kuka haluaa tehdä suurella vaivalla keskinkertaisia elokuvia? Kävin taannoin katsomassa Täällä Pohjantähden alla - elokuvan, jossa oli kyllä hyviä aineksia, mutta jota olisi kieltämättä voitu miettiä hieman pidemmälle. Tässä tapauksessa näyttelijät olivat kyllä mielestäni hyviä, mutta miksi ihmeessä teini-ikäistä Akselia esitti 45-vuotias, ikäistäänkin vanhemmalta näyttelevä tapaus? Kieltämättä tökkää aika pahasti silmään, että ensin Akseli on n. 13-vuotiaana tavallisen 13-vuotiaan näköinen, mutta seuraavassa kuvassa n. 17 (?)-vuotiaana jo keski-ikäisen näköinen. Pieni asia toki, mutta tällaiset pienet asiat juuri tekevät eron keskinkertaisen ja oikein hyvän elokuvan/sarjan välille.
Suomalaiset elokuvat sentään ovat keskimäärin parempia kuin tv-sarjat - tv-sarjoissa kiire tuntuu välittyvän vielä useammilla alueilla kuin elokuvissa. Esimerkiksi kaksi nimeltämainitsematonta noin vuosikymmenen pyörinyttä sarjaa ovat suorastaan noloja kaikkine ylinäyttelemisineen, teennäisine ja epäuskottavine juonineen ja hahmoineen... Niissä ei ole yhtään mitään aitoa. En ymmärrä, miten nämä sarjat aina vain vuodesta toiseen saavat katsojia? Miksei sarjoja osata lopettaa ajoissa, vaan niitä on pakko venyttää vuodesta toiseen, vieden samalla sekin vähä aitous, mitä niissä joskus on ollut? Eikö näitäkin rahoja voitaisi käyttää johonkin muuhun? Vähälläkin rahalla voi tehdä hyvää jälkeä - panostaa esimerkiksi ylinäyttelemisen karsimiseen. Eipä ylinäytteleminen tai sen puute taida itse asiassa vaikuttaa näyttelijöiden palkkaankaan millään tavalla.
No, pahoittelen paasaustani, mutta tällainen huolimattomuus jotenkin on aina ihmetyttänyt minua. Monet mainitsemistani asioista on suhteellisen helppo korjata - ei ole kyse kalliista asioista, vaan siitä, että ajatus kulkisi työn mukana, eikä jäisi laahamaan jonnekin perään... Välillä myös tuntuu, ettei Suomessa aina myöskään ymmärretä televisionäyttelemisen ja teatterin eroa - se mikä toimii teatterissa, ei välttämättä toimi televisiossa.
KatiaG - olen täysin samaa mieltä tuosta, mitä sanoit myötähäpeää tuottavista näyttelijävalinnoista. Keskinkertaisistakin käsikirjoituksista voi saada aikaan hieman tasoaan parempaa draamaa, jos näyttelijä- ja ohjaajavalinnat tehdään oikein. Näyttelijöitä en kuitenkaan lähtisi itsessään syyttämään, vaan ennemminkin ohjaajia: Suomessa on vaikka millä mitalla ammattimaisia näyttelijöitä ja samoin myös loistavia harrastajia, mutta sitten sarjoihin valitaankin usein joko a) kuluneita kasvoja (nimiä mainitsematta varmasti osaatte itse päätellä, keitä tähän kastiin tällä hetkellä kuuluu: näistä naamoista kaikki eivät sanalla sanoen edes ole erityisen hyviä (elokuva/tv)näyttelijöitä, korkeintaan keskitasoisia), tai b) tuoreita kasvoja, jotka ovat juurikin vain kasvoja: heillä ei välttämättä ole lainkaan lahjoja näyttelemiseen.
Toisaalta tietysti ohjaaja näyttelijävalintojen lisäksi myös vaikuttaa siihen, millä tavalla näyttelijät näyttelevät - hyvä ohjaaja osaa ohjata näyttelijöitä ainakin jonkin verran haluaamansa suuntaan ja vähentää ylinäyttelemistä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että monissa suomalaisissa tuotannoissa kuitenkin mättää kiire: kuten KatiaG sanoi, ei olla ajateltu loppuun asti. Luulisi, että etenkin kalliissa tuotannoissa voitaisiin kuitenkin keskittyä enemmän viimeistelyyn, koska kuka haluaa tehdä suurella vaivalla keskinkertaisia elokuvia? Kävin taannoin katsomassa Täällä Pohjantähden alla - elokuvan, jossa oli kyllä hyviä aineksia, mutta jota olisi kieltämättä voitu miettiä hieman pidemmälle. Tässä tapauksessa näyttelijät olivat kyllä mielestäni hyviä, mutta miksi ihmeessä teini-ikäistä Akselia esitti 45-vuotias, ikäistäänkin vanhemmalta näyttelevä tapaus? Kieltämättä tökkää aika pahasti silmään, että ensin Akseli on n. 13-vuotiaana tavallisen 13-vuotiaan näköinen, mutta seuraavassa kuvassa n. 17 (?)-vuotiaana jo keski-ikäisen näköinen. Pieni asia toki, mutta tällaiset pienet asiat juuri tekevät eron keskinkertaisen ja oikein hyvän elokuvan/sarjan välille.
Suomalaiset elokuvat sentään ovat keskimäärin parempia kuin tv-sarjat - tv-sarjoissa kiire tuntuu välittyvän vielä useammilla alueilla kuin elokuvissa. Esimerkiksi kaksi nimeltämainitsematonta noin vuosikymmenen pyörinyttä sarjaa ovat suorastaan noloja kaikkine ylinäyttelemisineen, teennäisine ja epäuskottavine juonineen ja hahmoineen... Niissä ei ole yhtään mitään aitoa. En ymmärrä, miten nämä sarjat aina vain vuodesta toiseen saavat katsojia? Miksei sarjoja osata lopettaa ajoissa, vaan niitä on pakko venyttää vuodesta toiseen, vieden samalla sekin vähä aitous, mitä niissä joskus on ollut? Eikö näitäkin rahoja voitaisi käyttää johonkin muuhun? Vähälläkin rahalla voi tehdä hyvää jälkeä - panostaa esimerkiksi ylinäyttelemisen karsimiseen. Eipä ylinäytteleminen tai sen puute taida itse asiassa vaikuttaa näyttelijöiden palkkaankaan millään tavalla.
No, pahoittelen paasaustani, mutta tällainen huolimattomuus jotenkin on aina ihmetyttänyt minua. Monet mainitsemistani asioista on suhteellisen helppo korjata - ei ole kyse kalliista asioista, vaan siitä, että ajatus kulkisi työn mukana, eikä jäisi laahamaan jonnekin perään... Välillä myös tuntuu, ettei Suomessa aina myöskään ymmärretä televisionäyttelemisen ja teatterin eroa - se mikä toimii teatterissa, ei välttämättä toimi televisiossa.