Minä ajattelen, että joka aikakaudella on omat, uudet taidemuotonsa, joiden pariin sen hetken luovimmat ja innovatiivisimmat nuoret voimat pääsääntöisesti hakeutuvat. Tässä ei ole kyse siitä, että uudet taidemuodot olisivat kehittyneempiä kuin vanhat, vaan päinvastoin siitä, että ne eivät vielä ole sitä. Uusia taidemuotoja on helpompi kehittää, kun on enemmän kehitettävää. On myös enemmän tilaa toimia, kun ei ole vanhojen taidemuotojen dinosauruksia tiellä. Samalla voi näppärästi erottautua kaikista kalkkiksista. Tässä mielessä elokuva on eläkeiässä ja proosakirjallisuus saattohoidossa ;-)