Raskasta, suorastaan itsestään selvää ja silti siitä ilmeisesti tulee niin toimivaa. Minusta tuntuu että Amilan pettäjistä petollisin on itse elämä. Vai kohtalo, joka on vääjäämätön nuorelle somali tytölle, joka on syntynyt "turvaan" pohjoiseen länsimaahan,mutta kahden kulttuurin välille. Suomessa syntynyt somali ei ole suomalainen somaliaisten mielestä.

Henry pursuaa siis maskuliinista seksuaalisuutta ja Amila, neitsyt, joka ei voi koskaan nauttia täydestä seksuaalisuudesta... kauhea kontrasti. Amila on kuiten niin länsimaistunut ympäristön vaikutuksesta, että ihailee Henryä, vai onko sekin osa kapinaa...

Pienen tytön, Aminan kohtalo antaa odottaa, se jää jotenkin auki. Tulee ajatus siitä, miten käy, tuleeko joku este, puuttuuko siihen joku. Pieni jännitys elementti. Kuten ei käy Mahadin kohdalla, hahmo oikein huutaa ikävyyksiä.

Tarina ei yllätä ollenkaan, se on suorastaan inhorealistinen, henkilöt pyörivät jo päässä filminä; näen kuinka Ibrahim hennaa partansa.