Joo, itsekin olen ajatellut, että Lumotun Metsän visuaalinen ilme ja toiminnallinen maailma olisivat kerronnan kannalta olennainen juttu.
Mielikuvissani Lumottu Metsä on kohderyhmänsä kulttisaitti, koska sinne on mahdollista tehdä helposti yksinkertaisia mutta monimuotoisia ja designiltaan korkeatasoisia nettiavatareja ja niiden kotiympäristöjä, joilla on ainutkertainen tunnelma. Ja nämä hahmot ja tuo tunnelma olisivat sitten samalla olennainen osa myös tämän draaman kerronnallisen ilmaisun arsenaalia.
Tämä on tietysti haastavaa muutenkin kuin hintalappujen kannalta: ihan samalla tavalla kuin Nikon repliikit pitäisi osata kirjoittaa synnynnäisen runoilijan virtuositeetilla, tuotannon visualistin pitäisi kyetä luomaan maailma, josta voi ajatella, että tuollainen kun olisi oikeasti netissä niin se olisi alansa läpimurto. Ja sen pitäisi toimia myös tv-ruudussa.
Replikoinnin ajattelin alun perin ihan viesti-ikkunoilla. Voice overin tyyppistä ratkaisua en ollut tullut ajatelleeksi.
Toisaalta voice overin käytöstä voisi saada hauskoja juttuja irti. Sillä voisi korostaa, miten paljon henkilöt itse asiassa puhuvat itselleen, sisäänpäin kääntyneesti. Ja sillä voisi vaikuttaa tyylilajiin ja vahvistaa jutun kirjallisia mielleyhtymiä: tekstin ja voice overin yhdistelmässä on jotakin, joka tuo minulle (taas) mieleen Poen ja Nabokovin: henkilö on tietoinen kielestään ja kirjoituksestaan.Ja jottei siitä tulisi puuduttavaa, voice overin käyttö haastaisi myös miettimään ja toteuttamaan netin sisä- ja ulkopuolisten kohtausten rytmityksen tarkasti, mikä ei varmasti olisi paha asia.
Joo, itsekin olen ajatellut, että Lumotun Metsän visuaalinen ilme ja toiminnallinen maailma olisivat kerronnan kannalta olennainen juttu.
Mielikuvissani Lumottu Metsä on kohderyhmänsä kulttisaitti, koska sinne on mahdollista tehdä helposti yksinkertaisia mutta monimuotoisia ja designiltaan korkeatasoisia nettiavatareja ja niiden kotiympäristöjä, joilla on ainutkertainen tunnelma. Ja nämä hahmot ja tuo tunnelma olisivat sitten samalla olennainen osa myös tämän draaman kerronnallisen ilmaisun arsenaalia.
Tämä on tietysti haastavaa muutenkin kuin hintalappujen kannalta: ihan samalla tavalla kuin Nikon repliikit pitäisi osata kirjoittaa synnynnäisen runoilijan virtuositeetilla, tuotannon visualistin pitäisi kyetä luomaan maailma, josta voi ajatella, että tuollainen kun olisi oikeasti netissä niin se olisi alansa läpimurto. Ja sen pitäisi toimia myös tv-ruudussa.
Replikoinnin ajattelin alun perin ihan viesti-ikkunoilla. Voice overin tyyppistä ratkaisua en ollut tullut ajatelleeksi.
Toisaalta voice overin käytöstä voisi saada hauskoja juttuja irti. Sillä voisi korostaa, miten paljon henkilöt itse asiassa puhuvat itselleen, sisäänpäin kääntyneesti. Ja sillä voisi vaikuttaa tyylilajiin ja vahvistaa jutun kirjallisia mielleyhtymiä: tekstin ja voice overin yhdistelmässä on jotakin, joka tuo minulle (taas) mieleen Poen ja Nabokovin: henkilö on tietoinen kielestään ja kirjoituksestaan.Ja jottei siitä tulisi puuduttavaa, voice overin käyttö haastaisi myös miettimään ja toteuttamaan netin sisä- ja ulkopuolisten kohtausten rytmityksen tarkasti, mikä ei varmasti olisi paha asia.