Päivät kuin unta oli viihdyttävä. Sekä kuvallisesti, hahmojen ja dialogin osalta. Kuitenkin mietin miksi siitä ei jäänyt mielelle pureksittavaa. Se oli muodollisesti tuoreen oloinen, mutta sisällöllisesti ei uutta tarjoava.
En ihan löytänyt perusteita sille, miksi poliitikon vaimosta oli tehty aika lailla bimbo. Olisiko ollut mahdollista, että jos hahmo olisi ollut vakavammin otettava, kaappauksesta olisi herännyt enemmän tunteita. Ja ne tunteet olisivat, että säteilleet myös tarinan päähenkilöitäkin kohtaan hiukan voimakkaammin.
Mielenkiinnolla seuraan ohjaajan työn jatkoa. Hän oli kiinnostunut tekemään poliisisarjan. Mutta Juha ja Rike Jokelaltahan on sellainen tulossa lähiaikoina?