Hyvä tarina ja ajankohtainen. Minä sain kosketuksen tähän Jaanaan ja sympatiat on heti hänen puolellaan. Sitähän se naisen elämä on nykyään, hanki kunnon ammatti, sisusta koti ja sitten perhe siinä sivussa - täydellistä. Ei ole todellakaan helppoa nykynaisella tässä uusioperheiden sirkuksessa.
Jaanan tapauksessa äitipuolena oleminen on vaikeaa, kun et ole äiti eikä vielä kaverikaan. Haet hapuillen paikkaasi jostakin sieltä väliltä ja kuten tässä tarinassa, olet sen päälle muiden roskasäkkinä. Ja vain sen takia, että haluat purkaa luonnollista hoivaamisviettiäsi. Siitä mietinkin ensiksi, että onko täydellisyyshakuiselle Jaanalle noin helppoa luopua ihanasta 3v-pikkutyttö -ideasta? Likainen ja epäkohtelias Pyry on hyvä ristiriita ja saahan se Jaana siitä kunnolla kärsiäkin.
Vanhempainvartissa tapahtuva yhteisen kohteen (Pyryn vastenmielinen isä ja alistunut äiti) löytyminen helpottaa. Tässä tuleekin sitten vastaan tärkeä kysymys: miten kasvattaa lapsi arvostamaan vanhempiaan, jotka ovat täysin hukassa? Osaako Jaana tehdä sen? Miten Jaanan raivo ja sen ymmärtäminen näkyy? Mutta Jaanan ja Pyryn kaveruus kasvaa kokoajan, sen todistaa murukastike. Jaana pehmenee kauniisti ja olisi varmasti nastaa kokea sitä iloa ja riemua, jossa taustalla on epävarmuus kaikesta.
Minusta se Tarja on hyvä hahmo, koska mikäs sen raivostuttavampaa kuin ns. hyvää tarkoittavat neuvojat, joilla on kaksi lasta, omakotitalo ja mies tyyliin "Äitiys on kuule sitä, että..." Turpaan vois lyödä, se jos mikä kasvattaa äitiyden luonnetta, suojeluvaistoa, omaa reviiriä. Kas kun ei sanonut: "Muista, sä et ole sen äiti vaan kaveri". Sillä lailla on tosi helppo vetää matto alta. Ja se Jaanan äiti on ihan ehdoton. Tuntui, että Pyry sai olla hänen kanssaan täysin oma itsensä ja Jaanakin sai hetken huokaista. Ne evakkovertaukset on hienoja.
Loppua kohti tarina etenee jotenkin liian nopeasti. Onko uskottavaa, että yhden työpäivän aikana himassa on saatu aikaan tuollaiset bileet ripustettuine kynttilälyhtyineen? Tupakan sohvaan tumppaaminen, yrjöäminen maljakkoon? En myöskään jaksa uskoa, että mikään 10 vuotta tehty tutkimusmateriaali olisi vain yhdellä koneella. Potkut tulee heti? Asunto menee, mitä sitten, onhan asuntoja pilvin pimein? Pyryn etsintäkuulutuksesta suoraan syrjäytyneeksi, hipiksi pukeutuvaksi juopoksi? Kyllä varmasti voi tapahtua pidemmällä aikavälillä.
Minusta olisi hienoa nähdä, kun se Tarja hylkää Jaanan. Mutta mihin sitä ex-miestä tarvitaan tässä? Pyryn vanhemmat nauttivat siitä, kun muillakin menee huonosti. Se on todellisuutta. Mutta tarvitaanko, entä jos se karmea natsi-isä saisikin ensimmäisen inhimillisen piirteen, joka kuitenkin näkyy lopussa? Ihan kauhian vaikeeta, menee tosiaan hankalaksi loppua kohti!
Hyvä heitto siellä ennen tragediaa: "Bakteerit ovat kohta ihmisen hallinnassa". Onneksi Jaana huomaa, että bakteerit ovat kohta ihmisyyden hallinnassa.
Hyvä tarina ja ajankohtainen. Minä sain kosketuksen tähän Jaanaan ja sympatiat on heti hänen puolellaan. Sitähän se naisen elämä on nykyään, hanki kunnon ammatti, sisusta koti ja sitten perhe siinä sivussa - täydellistä. Ei ole todellakaan helppoa nykynaisella tässä uusioperheiden sirkuksessa.
Jaanan tapauksessa äitipuolena oleminen on vaikeaa, kun et ole äiti eikä vielä kaverikaan. Haet hapuillen paikkaasi jostakin sieltä väliltä ja kuten tässä tarinassa, olet sen päälle muiden roskasäkkinä. Ja vain sen takia, että haluat purkaa luonnollista hoivaamisviettiäsi. Siitä mietinkin ensiksi, että onko täydellisyyshakuiselle Jaanalle noin helppoa luopua ihanasta 3v-pikkutyttö -ideasta? Likainen ja epäkohtelias Pyry on hyvä ristiriita ja saahan se Jaana siitä kunnolla kärsiäkin.
Vanhempainvartissa tapahtuva yhteisen kohteen (Pyryn vastenmielinen isä ja alistunut äiti) löytyminen helpottaa. Tässä tuleekin sitten vastaan tärkeä kysymys: miten kasvattaa lapsi arvostamaan vanhempiaan, jotka ovat täysin hukassa? Osaako Jaana tehdä sen? Miten Jaanan raivo ja sen ymmärtäminen näkyy? Mutta Jaanan ja Pyryn kaveruus kasvaa kokoajan, sen todistaa murukastike. Jaana pehmenee kauniisti ja olisi varmasti nastaa kokea sitä iloa ja riemua, jossa taustalla on epävarmuus kaikesta.
Minusta se Tarja on hyvä hahmo, koska mikäs sen raivostuttavampaa kuin ns. hyvää tarkoittavat neuvojat, joilla on kaksi lasta, omakotitalo ja mies tyyliin "Äitiys on kuule sitä, että..." Turpaan vois lyödä, se jos mikä kasvattaa äitiyden luonnetta, suojeluvaistoa, omaa reviiriä. Kas kun ei sanonut: "Muista, sä et ole sen äiti vaan kaveri". Sillä lailla on tosi helppo vetää matto alta. Ja se Jaanan äiti on ihan ehdoton. Tuntui, että Pyry sai olla hänen kanssaan täysin oma itsensä ja Jaanakin sai hetken huokaista. Ne evakkovertaukset on hienoja.
Loppua kohti tarina etenee jotenkin liian nopeasti. Onko uskottavaa, että yhden työpäivän aikana himassa on saatu aikaan tuollaiset bileet ripustettuine kynttilälyhtyineen? Tupakan sohvaan tumppaaminen, yrjöäminen maljakkoon? En myöskään jaksa uskoa, että mikään 10 vuotta tehty tutkimusmateriaali olisi vain yhdellä koneella. Potkut tulee heti? Asunto menee, mitä sitten, onhan asuntoja pilvin pimein? Pyryn etsintäkuulutuksesta suoraan syrjäytyneeksi, hipiksi pukeutuvaksi juopoksi? Kyllä varmasti voi tapahtua pidemmällä aikavälillä.
Minusta olisi hienoa nähdä, kun se Tarja hylkää Jaanan. Mutta mihin sitä ex-miestä tarvitaan tässä? Pyryn vanhemmat nauttivat siitä, kun muillakin menee huonosti. Se on todellisuutta. Mutta tarvitaanko, entä jos se karmea natsi-isä saisikin ensimmäisen inhimillisen piirteen, joka kuitenkin näkyy lopussa? Ihan kauhian vaikeeta, menee tosiaan hankalaksi loppua kohti!
Hyvä heitto siellä ennen tragediaa: "Bakteerit ovat kohta ihmisen hallinnassa". Onneksi Jaana huomaa, että bakteerit ovat kohta ihmisyyden hallinnassa.