Heitän tuoreeltaan eilisen illan Päivät kuin unta -leffan fiilikset, kun täällä Kohtauksen kässärikurssilla notkun ainakin vappuun asti. Odotin innolla leffaa jo alkuillasta ja alku olikin lupaava. Snatch-leffasta tutut pysäytyskuvat loivat hauskasti tunnelmaa, että jotakin vielä tapahtuu. Raskaana oleva pahviaivo vaimo joutikin kidnapatuksi ja loi jännitettä keskenmenon riskistä. Aviomies oli rakennettu sopivan tyhmäksi, onneksi ei liikaa. Sitä taustaa vasten Toivolan Miss Tampax oli loistavasti älykkääksi rakennettu. Poliisi nauratti ja kiltti drag queen oli ihana.
Pääosaa näyttelikin kai sitten se Pelko. Enää ei toivottavasti puhuta siitä, tulevatko homot kaapista ulos vaan siitä, tulevatko perheenisät kaapista ulos. Itse pelkäsin lähinnä, että tuleeko tästä vain joku Lainahöyhenissä-tyyppinen iloittelu, mutta olihan tässä sanomaakin takana. Jatkuva röökin imeminen ja v-sanan alituinen käyttö tosin vähän söi itse tarinaa.
Menikö sanoma perille, niin uskoisin. Ainakin paljastui valehtelu ja sehän on hyvä – totuus puhdistaa ja uhrikin saatiin. Mutta hieman taustaani on pakko kertoa, koska aihe on kai sitten vielä arka. Olin jo -84 alkaen rälläämässä homojen kanssa Ibizalla ja Iso-Roban Gambrinista ja Bugatista lähtien homobaarit tulivat enemmän kuin tutuksi. Katselen siis teemaa varmasti eri silmin kuin moni muu katsoja. Olen joutunut jo kohta 30 vuotta selittelemään syitä, miksi pidän homoista ja mitä muuta voi sanoa kuin: ”Ihmisiähän ne on, herraisä”. Useimmat vielä hauskoja sellaisia. Olen vuosia miettinyt, miten olisin itse jaksanut sellaista piilottelua ja häpeää, vaikka 80- ja 90-luvuilla Helsingissä heillä olikin paljon helpompaa kuin joissakin maaseutupitäjän suvaitsemattomassa ja ahtaassa ilmapiirissä. Onneksi sain itse kasvaa tässä vapaassa ympäristössä ja se suotakoon kaikille ihmisille, myös muille vähemmistöille.
Kun macho-poliisi tuumaa ihanan kiltille homolle, että ”nyt oot kusessa ja kun toinen vastaa, että mitä uutta siinä on” niin saattaa olla, että tämä lause jää suomalaiseen tv-historiaan. Homopiireissähän se on jo ikivanha lause. Mitä uutta siinä on, että suomalaiset perheenisät käyvät mielellään homostelemassa? Seksiin on aina liittynyt paljon piilottelua ja valehtelua. Kysymys on kai enemmänkin siitä, mitkä ovat suomalaiset perhearvot? Kristillinen puolue ja sen jo surullisen kuuluisa 50-lukua haikaileva juliste kertoo, että (ha)kusessa ovat.
Sitten sohaisenkin varsinaiseen kusiaispesään: Ei tämä leffa minusta edistä lainkaan homojen kirkossavihkimistä tai varsinkaan homojen oikeutta lasten adoptointiin. Ja hyvä niin. Mitä tulikaan sanottua? Niin, minulla on kristilliset arvot, mitä sitten? On ollut jo silloin -84 eli en tässä ole mitenkään tulossa kaapista ulos itsekään. Olen keskustellut jo vuosia asiasta homoystävieni kanssa. He ovat olleet suvaitsevaisia minua kohtaan ja minä olen heitä kohtaan. Se on ihan vaan ystävyyttä. Osaan hyvin myös Raamattuni ja minulla on myös ne nykyään niin kovin väheksytyt kristilliset perhearvot, mitä sitten? Ei ole helppoa heterolla nykyään, kun heti leimataan juntiksi. Terveellistä tämä julkinen palvelu, kiitos YLE. Toivottavasti näemme lisää todellista suomalaista elämää.
Heitän tuoreeltaan eilisen illan Päivät kuin unta -leffan fiilikset, kun täällä Kohtauksen kässärikurssilla notkun ainakin vappuun asti. Odotin innolla leffaa jo alkuillasta ja alku olikin lupaava. Snatch-leffasta tutut pysäytyskuvat loivat hauskasti tunnelmaa, että jotakin vielä tapahtuu. Raskaana oleva pahviaivo vaimo joutikin kidnapatuksi ja loi jännitettä keskenmenon riskistä. Aviomies oli rakennettu sopivan tyhmäksi, onneksi ei liikaa. Sitä taustaa vasten Toivolan Miss Tampax oli loistavasti älykkääksi rakennettu. Poliisi nauratti ja kiltti drag queen oli ihana.
Pääosaa näyttelikin kai sitten se Pelko. Enää ei toivottavasti puhuta siitä, tulevatko homot kaapista ulos vaan siitä, tulevatko perheenisät kaapista ulos. Itse pelkäsin lähinnä, että tuleeko tästä vain joku Lainahöyhenissä-tyyppinen iloittelu, mutta olihan tässä sanomaakin takana. Jatkuva röökin imeminen ja v-sanan alituinen käyttö tosin vähän söi itse tarinaa.
Menikö sanoma perille, niin uskoisin. Ainakin paljastui valehtelu ja sehän on hyvä – totuus puhdistaa ja uhrikin saatiin. Mutta hieman taustaani on pakko kertoa, koska aihe on kai sitten vielä arka. Olin jo -84 alkaen rälläämässä homojen kanssa Ibizalla ja Iso-Roban Gambrinista ja Bugatista lähtien homobaarit tulivat enemmän kuin tutuksi. Katselen siis teemaa varmasti eri silmin kuin moni muu katsoja. Olen joutunut jo kohta 30 vuotta selittelemään syitä, miksi pidän homoista ja mitä muuta voi sanoa kuin: ”Ihmisiähän ne on, herraisä”. Useimmat vielä hauskoja sellaisia. Olen vuosia miettinyt, miten olisin itse jaksanut sellaista piilottelua ja häpeää, vaikka 80- ja 90-luvuilla Helsingissä heillä olikin paljon helpompaa kuin joissakin maaseutupitäjän suvaitsemattomassa ja ahtaassa ilmapiirissä. Onneksi sain itse kasvaa tässä vapaassa ympäristössä ja se suotakoon kaikille ihmisille, myös muille vähemmistöille.
Kun macho-poliisi tuumaa ihanan kiltille homolle, että ”nyt oot kusessa ja kun toinen vastaa, että mitä uutta siinä on” niin saattaa olla, että tämä lause jää suomalaiseen tv-historiaan. Homopiireissähän se on jo ikivanha lause. Mitä uutta siinä on, että suomalaiset perheenisät käyvät mielellään homostelemassa? Seksiin on aina liittynyt paljon piilottelua ja valehtelua. Kysymys on kai enemmänkin siitä, mitkä ovat suomalaiset perhearvot? Kristillinen puolue ja sen jo surullisen kuuluisa 50-lukua haikaileva juliste kertoo, että (ha)kusessa ovat.
Sitten sohaisenkin varsinaiseen kusiaispesään: Ei tämä leffa minusta edistä lainkaan homojen kirkossavihkimistä tai varsinkaan homojen oikeutta lasten adoptointiin. Ja hyvä niin. Mitä tulikaan sanottua? Niin, minulla on kristilliset arvot, mitä sitten? On ollut jo silloin -84 eli en tässä ole mitenkään tulossa kaapista ulos itsekään. Olen keskustellut jo vuosia asiasta homoystävieni kanssa. He ovat olleet suvaitsevaisia minua kohtaan ja minä olen heitä kohtaan. Se on ihan vaan ystävyyttä. Osaan hyvin myös Raamattuni ja minulla on myös ne nykyään niin kovin väheksytyt kristilliset perhearvot, mitä sitten? Ei ole helppoa heterolla nykyään, kun heti leimataan juntiksi. Terveellistä tämä julkinen palvelu, kiitos YLE. Toivottavasti näemme lisää todellista suomalaista elämää.