Jaahas, löysin sitten omastani sen "tavallisen sudenkuopan eli dialogin, jossa väitellään aatteista ja arvoista" - yhyy. Tuolla jossain luki myös siitä, että kandeisi miettiä kohtaukset ilman dialogia, joten hommaa tuli viikonlopuksi sitten tännekin. Tässä stoorissa on jotenkin visu vahvasti, oisko ammatinvalintakysymys:) Noita Mikon kuvitteluja tässä aluksi ihmettelin, varsinkin kun kurssin alussa tuli palautetta, että ennakkotehtävissä olisi ollut liikaa "päänsisäistä kuvittelua". Psykologiset omituisuudet on aina mielenkiintoisia (minusta), oma päähenkilönikin on sekoamassa oikein kunnolla.

Tämä Cantundo oli helppo lukea (Sauli lue: hienosti taitettu, hehee) vaikka joissakin kohdin menin solmuun siinä, että oliko nyt kyseessä pikku-Mikko vai iso-Mikko ja sit loppua kohti piti oikein kelata, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Olisi ihan hirveän ihanan karmeeta, jos se Mikko olisikin kadoksissa, kun Nea herää sairaalasta. Ja mitä sitten tapahtuisi, no aikakin perintömökin jäkättävällä omistajalla olisi vielä hieman pahempi olla? Häpiendikin lopulta olisi kiva, kun poikaparka on saanut kärsiä niin paljon pahan isänsä takia.

Nämä luettavat vie kauhiasti aikaa, olisi kiva keskittyä enemmän muihinkin mutta pitää pakertaa muutakin. Hatunnosto Sauli.