yle.fi


Oskari Sipola 10.04.2010, 10:52

Ajatus siitä, että sadalla tuhannella pystyisi tekemään viisi pitkää tuntuu hämmentävältä, kun samaan aikaan kuulutetaan parempaa laatua ja omaperäisempiä, pidemmälle kehiteltyjä juttuja.

Työttömyystuen varassako niitä on tarkoitus tehdä? Vuokra ja eläminen pitää kuitenkin kustantaa jollain. Itse ainakin uskon, että nimenomaan mahdollistamalla ohjaajalle, käsikirjoittajalle, kuvaajalle, lavastajalle ja pukusuunnittelijalle pitkä suunnitteluaika (joka teillä on Iron Skyssä käsittääkseni onneksi ollut) voidaan synnyttää jotain oleellisesti parempaa. Nyt nimenomaan suunnitteluaika on se, mikä kärsii budjettien pienuudesta. Digitaalinen teknologia auttaa käyttämään budjettia tehokkaammin, kun filmimateriaalien, kehittämisen ja siirtämisen kustannukset jäävät pois, mutta ei sekään ole niin merkittävä säästö, että sitä voisi kutsua vallankumoukselliseksi.

Nää on toki mielipideasioita, mutta mä olen monessa yhteydessä toistellut sitä, että mä nimenomaan uskon ton monen lyhärin tekemiseen ennen pitkään elokuvaan siirtymistä. Pitkän elokuvan tekeminen, vieläpä yhteiskunnan tuella, on kuitenkin todella kallista ja hankalaa ja oma kunnianhimo ja omanarvontunto vaatii, että sitten kun sen tilaisuuden saa, siihen lataa kaikki paukut ja tietää mitä tekee. Voi olla, että raaempana ja vähemmän harjautuneena sitä tekisi jotain erilaisempaa, kiinnostavampaa. Mutta neljän-viiden vuoden elokuvakoulun ja kymmenien lyhäreiden jälkeen uskaltaa ainakin luottaa siihen, että tietää mitä tekee.

Helsingin Nuorisoasiainkeskus muuten on ainakin mun aikanani tarjonnut juuri mainitsemasi kaltaista tukea; antanut kalustoa lainaan, tarjonnut resursseja ja luovaa palautetta, ja isännöinyt vielä ensi-illankin. Hattutehtaan mediakeskusta ei enää ole, mutta käsittääkseni sen toiminnot on siirretty johonkin muualle, ja ovat vielä olemassa, ja alle 25-vuotiaiden käytettävissä. Se on vähän vastaava kuin Harjun ja Munkkiniemen nuorisotalojen demostudiot, joissa monet nyt ammatillisesti musiikkia tuottavat (ja käytän termiä ammatillinen tarkoittamaan nimenomaan sitä, että he saavat pääasiallisen palkkatulonsa tästä toiminnasta) bändit ovat saaneet alkunsa. Kaluston lainauspalvelua kuitenkin käytettiin lähinnä skeitti- ja snoukkavideoiden tuotantoon, fiktion tekijöitä oli huomattavasti vähemmän. Se, millaista tukipalvelua peräänkuulutat, on nimenomaan mielestäni Nuorisoasiainkeskuksen tontilla.

Tartun kahteen riviin, vaikka voidaan mennä semantiikan puolelle. "valtio taas hyötyy verotulojen ja myöhemmin työpaikkojen muodossa. " ja "täällä sata tonnia riittäisi helposti jo viiteenkin pitkään elokuvaan." Valtio saisi toki arvonlisäverotuloja, mutta 20 000 eurolla ei tuotanto niitä kovin paljoa pääse tuottamaan. Tuloveroa ei synny, sillä tuosta summasta ei palkkoja makseta kenellekään. Jos tehdään ihan nopea ajatusleikki superpienestä pitkän elokuvan tuotannosta, jossa viisi ryhmäläistä ja kaksi näyttelijää tekee elokuvaa neljä kuukautta - kuukausi ennakkoa, kuukauden kuvauksia ja kaksi kuukautta postia - ja ajatellaan, että ennakkotuotannossa on hommissa neljä ryhmäläistä, kuvauksissa kaikki seitsemän, ja postissa kaksi, ja lasketaan, että kaikki saavat Elokuvatyöntekijöiden liiton about-keskipalkkaa eli 157 euroa päivässä (10 tunnin päivinä 15,7 euroa tunti, ei mikään juhlapalkka) on tästä mikrotuotannosta maksettu pelkkiä palkkoja 42861 euroa ja siihen päälle lomakorvauksia 5786 euroa ja palkan sivukuluja 9644 euroa. Eli jutusta missä on töissä seitsemän ihmistä ja kuvauspäiviä on 20-21 on palkkakustannukset yhteensä 58291 euroa. Sitten tarvitaan vielä kalusto, autot ja jotain pitäisi syödäkin. Ehkä elokuvassa on lavasteita ja puvustus, niitä on usein mahdollista kyllä saada pummilla, vaikka sitten vanhempien kellarikomerosta.

Siihen on syynsä, miksi niin moni nollabudjetin pitkän elokuvan tuotanto jää kesken. Palkattomien tekijöidenkin on maksettava vuokransa, tai asuntolainansa - myös esikoiselokuvansa teon aikana. Lyhytelokuvissa, jotka tunnut ohittavan täysin merkityksettöminä, on nimenomaan se hyvä puoli, että niitä on jopa ihan konkreettisesti mahdollista tehdä lyhyemmillä aikaväleillä, jotka eivät rasita ihmisten henkilökohtaisia talouksia kohtuuttomasti, jos he tuotantoon palkatta osallistuvat.

Sun kuvailusi kotimaisen elokuvan tilasta on niin suoraviivaistava ja loukkaava, että ylitän sen kokonaan ja hyvähenkisen diskurssin nimissä jätän sen käsittelemättä. Sen sijaan koulutukselle maalaamasi rooli pullonkaulana kehityksen tiellä on mielestäni kohtuuton. Jos näkisit TaiKin harjoitustöitä (oletko nähnyt niitä?), tietäisit, että niillä on jokseenkin vähän tekemistä sen kanssa, mitä kentällä tuotetaan. Siellä on huomattava määrä kiinnostavia, uusia tekijöitä, uusia ideoita, rohkeutta ja uudistamisen tahtoa (toki myös angstisia itsereflektointielokuvia, mutta usein lähinnä koulutuksen alkupäässä :). Koulussa heille tarjotaan resursseja, vapaat kädet ja palautetta. Itse olen saanut tehdä kaikennäköistä action-elokuvien takaa-ajokohtauksista kauhu/fantasian kautta monikameralla toteutettavaan televisioteatteriin. Pullonkaula kohdistuu nimenomaan siihen, kun näitä koulussa muhineita uusia ideoita yrittää tuoda ammattikentälle. Onko se pullonkaula sitten rahoittajien rohkeus vai tekijöiden oma sensuuri, sitä en osaa sanoa - uskon, että molemmilla on roolinsa. Kuitenkaan koulutus siihen ei ole syypää, vaikka koulutusta voi ja pitääkin aina kehittää.

Päästessäni TaiKiin olin tehnyt laskutavasta riippuen 11-16 lyhäriä, ja käyttänyt niihin omaa (tai siis vanhemmilta saatua) rahaa varmasti tuhansia euroja. Kameraa en omistanut pientä MiniDV-rutkua parempaa, mutta jostain sellainen aina löytyi lainaksi. Kuvailemiasi tukimekanismeja on tälläkin hetkellä olemassa, niitä pitää vain etsiä, ja niidenkin jälkeen elokuvanteko on tahdosta kiinni - tekijöidensä motivaatiosta ja periksiantamattomuudesta. Se on ainakin yhteistä sekä ammatti- että harrastajakentällä.

Vastaa

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

11 plus 1 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.